Protection of the Natura 2000 Habitat Coastal Lagoons and Glolakes in Finland
Haapamäki, Jaakko (2021)
Haapamäki, Jaakko
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121526136
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121526136
Tiivistelmä
Coastal lagoons are a Natura 2000 protected habitat mentioned in the European Union’s habitats directive annex I. The interpretation manual for European Union habitats mentions Flads and gloes as a Baltic variety of coastal lagoons. The flads and gloes on the land uplift coast are a special responsibility habitat for Finland and are classified as vulnerable. In flad development the shallow bays slowly become more isolated from the marine environment due to land uplift via different succession stages. The natural development can however be disturbed by human activities and therefore protection is needed. The different stages of coastal lagoons in Finland are varyingly protected by two different laws. Nature conservation act offers area-based protection of many development stages inside natura protected areas and water act protects many development stages if they are in natural condition and have an area smaller than 10 hectares. This thesis used a spatial analysis with a classification of lagoon development stages, an anthropogenic pressure layer and the natura 2000 protected areas applied to information about the legislation that concerns the protection of lagoons to assess the protection level of different stages of coastal lagoons.
The result was that juvenile flads, the first stage in the development were the least protected and one of the most under anthropogenic pressures. When accounting for the natural succession this could lead to a smaller number of lagoons being in natural condition in the future along with a lowered level of protection. Natura luontotyyppi ’rannikon laguunit’ on Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen I
luontotyyppi, johon luetaan Itämerellä fladat ja kluuvit. Maankohoamisrannikon Flada-kluuvi kehityssarjat taas on Suomen kansainvälinen vastuuluontotyyppi, jonka tila on arvioitu vaarantuneeksi. Fladojen kehityksessä maankohoamisen seurauksena matala merenlahti erkaantuu hiljalleen merestä eri kehitysvaiheiden kautta. Tämä kehitys saattaa kuitenkin häiriintyä esimerkiksi ihmisen toiminnan seurauksena, minkä vuoksi tarvitaan suojelua.
Rannikon laguunien eri kehitysasteita koskee vaihtelevan tasoinen, kahdella eri lailla tapahtuva suojelu. Luonnonsuojelulailla suojellaan suurinta osaa kaikista natura-alueilla sijaitsevia laguuneista ja vesilain piiriin kuuluvat kaikki esifladan jälkeen tulevat kehitysasteet, mikäli ne ovat luonnontilaisia ja alle 10 hehtaaria pinta-alaltaan. Tässä työssä käytettiin paikkatietoanalyysiä laguunien kehitysasteluokittelun, ihmispainetason ja Natura 2000 alueiden kanssa ja tätä tietoa sovellettiin lakiin laguunien suojelutason selvittämiseksi eri kehitysasteilla. Tuloksena voitiin todeta, että laguunien ensimmäisestä kehitysasteesta, esifladoista on suojeltu kaikkein pienin osuus ja niihin kohdistuu huomattavaa ihmistoiminnan aiheuttamaa painetta. Kehityksen jatkuessa tämän voi tulevaisuudessa katsoa johtavan luontotyypin luonnontilaisuuden heikkenemiseen ja suojelun tason alenemiseen myös myöhemmissä kehitysasteissa esifladojen kehittyessä ensin fladoiksi ja sitten myöhemmiksi kehitysasteiksi.
The result was that juvenile flads, the first stage in the development were the least protected and one of the most under anthropogenic pressures. When accounting for the natural succession this could lead to a smaller number of lagoons being in natural condition in the future along with a lowered level of protection.
luontotyyppi, johon luetaan Itämerellä fladat ja kluuvit. Maankohoamisrannikon Flada-kluuvi kehityssarjat taas on Suomen kansainvälinen vastuuluontotyyppi, jonka tila on arvioitu vaarantuneeksi. Fladojen kehityksessä maankohoamisen seurauksena matala merenlahti erkaantuu hiljalleen merestä eri kehitysvaiheiden kautta. Tämä kehitys saattaa kuitenkin häiriintyä esimerkiksi ihmisen toiminnan seurauksena, minkä vuoksi tarvitaan suojelua.
Rannikon laguunien eri kehitysasteita koskee vaihtelevan tasoinen, kahdella eri lailla tapahtuva suojelu. Luonnonsuojelulailla suojellaan suurinta osaa kaikista natura-alueilla sijaitsevia laguuneista ja vesilain piiriin kuuluvat kaikki esifladan jälkeen tulevat kehitysasteet, mikäli ne ovat luonnontilaisia ja alle 10 hehtaaria pinta-alaltaan. Tässä työssä käytettiin paikkatietoanalyysiä laguunien kehitysasteluokittelun, ihmispainetason ja Natura 2000 alueiden kanssa ja tätä tietoa sovellettiin lakiin laguunien suojelutason selvittämiseksi eri kehitysasteilla. Tuloksena voitiin todeta, että laguunien ensimmäisestä kehitysasteesta, esifladoista on suojeltu kaikkein pienin osuus ja niihin kohdistuu huomattavaa ihmistoiminnan aiheuttamaa painetta. Kehityksen jatkuessa tämän voi tulevaisuudessa katsoa johtavan luontotyypin luonnontilaisuuden heikkenemiseen ja suojelun tason alenemiseen myös myöhemmissä kehitysasteissa esifladojen kehittyessä ensin fladoiksi ja sitten myöhemmiksi kehitysasteiksi.