Koulutoimintaterapeuttien näkemyksiä lapsen osallisuuden tukemisesta
Jankkari, Johanna; Kihlakaski, Tiia (2022)
Jankkari, Johanna
Kihlakaski, Tiia
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101421255
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101421255
Tiivistelmä
Toimintakyvyn tuen tarve on koululaisilla yhä yleisempää, ja tehostettua tai erityistä tukea saa jopa 20 % peruskoulun oppilaista. Yleisopetuksessa nämä oppilaat jäävät usein vaille riittävää tukea. Koulussa säännöllisesti työskentelevällä koulutoimintaterapeutilla olisi mahdollisuus tukea lapsia matalalla kynnyksellä ja varhaisessa vaiheessa, mikä parantaisi lasten toimintakykyä ja osallisuutta. Koulutoimintaterapeutteja on kuitenkin tällä hetkellä Suomessa vain muutamia. Maailmalla koulutoimintaterapia on yhä yleisempää, ja sen toteuttamiseen on kehitetty näyttöön perustuva Partnering for Change -malli, jossa toimintaterapia on integroitu osaksi koulun ja luokan arkea.
Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Jyväskylän ammattikorkeakoulun toimintaterapeutin tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää koulutoimintaterapeuttien näkemyksiä työskentelystään koulun oppilashuollossa lapsen osallisuuden tukemiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja tutkimusaineisto kerättiin toteuttamalla koulutoimintaterapeuttien fokusryhmähaastattelu. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että koulutoimintaterapeuttien työn perustan lapsen osallisuuden tukemisessa muodostavat vahva yhteistyösuhteen rakentaminen sekä avoin tiedon jakaminen. Lapsen osallisuuden tukeminen tapahtui kumppanuudessa eri toimijoiden kesken, joihin lukeutuivat koulutoimintaterapeuttien lisäksi lapset, opettajat, vanhemmat, muut oppilashuollon ammattilaiset sekä oppilashuollon ulkopuoliset terveydenhuollon ammattilaiset. Koulutoimintaterapeutit toteuttivat laaja-alaisia palveluja, yleisiä palveluja, kohdennettuja palveluja sekä yksilöllisiä palveluja tukeakseen lapsen osallisuutta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toimintaterapeuttien työskenteleminen osana koulun oppilashuoltoa on mahdollistanut yhteistyön eri toimijoiden kesken ja tarjonnut toimintaterapeuteille monipuoliset mahdollisuudet tukea lapsen osallisuutta kouluympäristössä sekä toteuttaa ennaltaehkäisevää toimintatapaa. Suomalaisten koulutoimintaterapeuttien kuvaamat toimintatavat lapsen osallisuuden tukemiseksi olivat monilta osin yhtenevät vaikuttavaksi todetun P4C-mallin kanssa. Huomattavimpana erona P4C-malliin oli suomalaisten koulutoimintaterapeuttien tarjoamien palveluiden laaja-alaisuus sisältäen konsultaatiota kouluille, joissa he eivät itse fyysisesti toimi. Lisäksi toisena merkittävänä erona oli suomalaisten koulutoimintaterapeuttien käyttämät standardoidut testit lasten toimintakyvyn arvioinnissa.
Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Jyväskylän ammattikorkeakoulun toimintaterapeutin tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää koulutoimintaterapeuttien näkemyksiä työskentelystään koulun oppilashuollossa lapsen osallisuuden tukemiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja tutkimusaineisto kerättiin toteuttamalla koulutoimintaterapeuttien fokusryhmähaastattelu. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että koulutoimintaterapeuttien työn perustan lapsen osallisuuden tukemisessa muodostavat vahva yhteistyösuhteen rakentaminen sekä avoin tiedon jakaminen. Lapsen osallisuuden tukeminen tapahtui kumppanuudessa eri toimijoiden kesken, joihin lukeutuivat koulutoimintaterapeuttien lisäksi lapset, opettajat, vanhemmat, muut oppilashuollon ammattilaiset sekä oppilashuollon ulkopuoliset terveydenhuollon ammattilaiset. Koulutoimintaterapeutit toteuttivat laaja-alaisia palveluja, yleisiä palveluja, kohdennettuja palveluja sekä yksilöllisiä palveluja tukeakseen lapsen osallisuutta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toimintaterapeuttien työskenteleminen osana koulun oppilashuoltoa on mahdollistanut yhteistyön eri toimijoiden kesken ja tarjonnut toimintaterapeuteille monipuoliset mahdollisuudet tukea lapsen osallisuutta kouluympäristössä sekä toteuttaa ennaltaehkäisevää toimintatapaa. Suomalaisten koulutoimintaterapeuttien kuvaamat toimintatavat lapsen osallisuuden tukemiseksi olivat monilta osin yhtenevät vaikuttavaksi todetun P4C-mallin kanssa. Huomattavimpana erona P4C-malliin oli suomalaisten koulutoimintaterapeuttien tarjoamien palveluiden laaja-alaisuus sisältäen konsultaatiota kouluille, joissa he eivät itse fyysisesti toimi. Lisäksi toisena merkittävänä erona oli suomalaisten koulutoimintaterapeuttien käyttämät standardoidut testit lasten toimintakyvyn arvioinnissa.