Drilli- ja pelikeskeisen harjoittelun tasapaino suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa: Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Auno, Lauri (2022)
Auno, Lauri
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121328370
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121328370
Tiivistelmä
Suomalainen jalkapallo on nykypäivänä murroksessa, jossa perinteisemmät drillipohjaiset harjoitukset ja komentotyyliset opetustyylit sotivat ideologialtaan päinvastaisen pelikeskeisen lähestymistavan kanssa. Moni valmentaja etenkin junioripuolella pohtii, kumpaa lähestymistapaa kannattaisi hyödyntää ja miksi tai miten niitä kannattaisi hyödyntää yhdessä.
Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli luoda kuvaa drilliharjoittelun ja pelikeskeisen harjoittelun vaikutuksista jalkapalloilijan lajitaitojen ja lajitekniikoiden kehittymiseen. Missä määräsuhteessa harjoitustyylejä tulisi hyödyntää? Kuinka harjoitustyylit täydentävät toisiaan? Mitkä tekijät vaikuttavat harjoitustyylin valintaan?
Aihetta tarkasteltiin huomioiden pelin keskuksen viitekehys sekä Mosstonin spektrin opetustyylit. Lähtökohtana tutkimukselle oli lajivalmennuksen pedagoginen luonne sekä laadukkaan peruspelin pelaaminen.
Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistonkeruussa hyödynnettiin Google Scholar -hakukonetta, Theseus-, SPORTDiscuss- sekä LUC-Finna - tietokantoja ja kirjastoja. 12 tutkimusta täyttivät sisäänottokriteerit ja valittiin opinnäytetyöhön tarkastelun alle. Tukevana elementtinä työssä käytettiin alan kirjallisuutta sekä Suomen Palloliiton valmentajakoulutusmateriaaleja.
Lopputuloksena on yhteenveto alan aiemmista tutkimuksista, jonka perusteella pelikeskeistä lähestymistapaa tulisi hyödyntää mahdollisimman paljoin. Drilliharjoittelu toimii laadukkaasti pelikeskeisen harjoittelun tukena, mutta pelikeskeisen metodologian tuoma aktiivisuus, pelinomaisuus, motivaatioilmasto ja toistomäärät olivat lajitaidon ja lajitekniikan oppimisen kannalta ylivertainen vaihtoehto. Drilliharjoittelu toimii tehokkaimmillaan tapana parantaa pelaajien fyysistä suorituskykyä siten, että peliväline pysyy toiminnassa mukana.
Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli luoda kuvaa drilliharjoittelun ja pelikeskeisen harjoittelun vaikutuksista jalkapalloilijan lajitaitojen ja lajitekniikoiden kehittymiseen. Missä määräsuhteessa harjoitustyylejä tulisi hyödyntää? Kuinka harjoitustyylit täydentävät toisiaan? Mitkä tekijät vaikuttavat harjoitustyylin valintaan?
Aihetta tarkasteltiin huomioiden pelin keskuksen viitekehys sekä Mosstonin spektrin opetustyylit. Lähtökohtana tutkimukselle oli lajivalmennuksen pedagoginen luonne sekä laadukkaan peruspelin pelaaminen.
Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistonkeruussa hyödynnettiin Google Scholar -hakukonetta, Theseus-, SPORTDiscuss- sekä LUC-Finna - tietokantoja ja kirjastoja. 12 tutkimusta täyttivät sisäänottokriteerit ja valittiin opinnäytetyöhön tarkastelun alle. Tukevana elementtinä työssä käytettiin alan kirjallisuutta sekä Suomen Palloliiton valmentajakoulutusmateriaaleja.
Lopputuloksena on yhteenveto alan aiemmista tutkimuksista, jonka perusteella pelikeskeistä lähestymistapaa tulisi hyödyntää mahdollisimman paljoin. Drilliharjoittelu toimii laadukkaasti pelikeskeisen harjoittelun tukena, mutta pelikeskeisen metodologian tuoma aktiivisuus, pelinomaisuus, motivaatioilmasto ja toistomäärät olivat lajitaidon ja lajitekniikan oppimisen kannalta ylivertainen vaihtoehto. Drilliharjoittelu toimii tehokkaimmillaan tapana parantaa pelaajien fyysistä suorituskykyä siten, että peliväline pysyy toiminnassa mukana.