Palliatiivisen potilaan lääkinnällinen kivunhoito sairaanhoitajan näkökulmasta : opas sairaanhoitajille hoitotyöhön
Sgouros, Ira; Oilinki, Nea (2023)
Sgouros, Ira
Oilinki, Nea
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023122038773
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023122038773
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli palliatiivisen potilaan lääkinnällinen kivunhoito sairaanhoitajan näkökulmasta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata toimintatutkimuksen avulla palliatiivisen potilaan lääkinnällistä kivunhoitoa ja kivunhoidonmenetelmiä. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tiivistetysti tutkimustietoa sisältävä opas sairaanhoitajille hoitotyön tueksi, jotta palliatiiviseen potilaan kivunhoitotyö toteutuisi yksilöllisesti, laadukkaasti ja turvallisesti. Oppaan avulla hoitohenkilökunta tunnistaa, milloin ja millainen lääkinnällinen kivunhoito on tarpeellista. Toimintatutkimuksen tuotosta voivat hyödyntää hoitohenkilökunta työyksiköissään sekä hoitoalan opiskelijoita kouluttavat oppilaitokset. Opinnäytetyö toteutettiin toiminallisena opinnäytetyönä, jonka tuotoksena syntyi opas, joka toimii hoitotyön tukena. Opas on tehty kirjallisen raportin pohjalta. Oppaassa on lyhyesti kuvattuna teoria– ja tutkimustietoa palliatiivisen potilaan kivunhoitoon liittyen kokonaisuutena sekä tietoa lääkkeistä, joita kivunhoitoon käytetään.
Sairaanhoitajan tulee hallita palliatiivisen potilaan kivunhoitopolku, jossa olennaisessa osassa ovat kivun tyypit, kivun arviointi, erilaiset menetelmät, haittavaikutukset sekä yksilöllisyys, jotka luovat perustaa turvalliselle lääkehoidolle. Jopa 50–90 % pitkälle edennyttä syöpää sairastavista kärsii kivuista, jonka vuoksi kivunhoidon osaaminen on tärkeää. Palliatiivisen potilaan kivun lääkehoidossa avainasemassa on opioidit ja niiden rinnalla parasetamoli, tulehduskipulääkkeet sekä neuropaattiseen kipuun tarkoitetut lääkkeet. Sairaanhoitajan tulee tunnistaa palliatiivisessa kivunhoidossa olevat erilaiset lääkkeiden antoreitit sekä käyttöaiheet, joista esimerkkeinä kipupumput, jatkuvat infuusiot ja palliatiivinen sedaatio.
Tämän opinnäytetyön johtopäätöksenä hoitohenkilökunnan osaamista tulisi kehittää, koska palliatiivisen hoidon osaamiselle on tulevaisuudessa kasvava tarve väestön ikääntyessä ja syöpien sekä muiden kroonisten sairauksien lisääntyessä. Tunnistamalla erilaisia kehitys kohteita ja tärkeitä osaamisen alueita voidaan alan koulutusta kehittää, alan ammattilaisten osaamista parantaa ja tehdä parempia ratkaisuja palliatiivisen hoidon ja kivunhoidon kehittämiseksi. Aihe vaatii myös lisää tutkimusta, sillä esimerkiksi muiden kuin syöpäpotilaiden palliatiivisesta kivunhoidosta ei ole tutkimusnäyttöä vielä.
Sairaanhoitajan tulee hallita palliatiivisen potilaan kivunhoitopolku, jossa olennaisessa osassa ovat kivun tyypit, kivun arviointi, erilaiset menetelmät, haittavaikutukset sekä yksilöllisyys, jotka luovat perustaa turvalliselle lääkehoidolle. Jopa 50–90 % pitkälle edennyttä syöpää sairastavista kärsii kivuista, jonka vuoksi kivunhoidon osaaminen on tärkeää. Palliatiivisen potilaan kivun lääkehoidossa avainasemassa on opioidit ja niiden rinnalla parasetamoli, tulehduskipulääkkeet sekä neuropaattiseen kipuun tarkoitetut lääkkeet. Sairaanhoitajan tulee tunnistaa palliatiivisessa kivunhoidossa olevat erilaiset lääkkeiden antoreitit sekä käyttöaiheet, joista esimerkkeinä kipupumput, jatkuvat infuusiot ja palliatiivinen sedaatio.
Tämän opinnäytetyön johtopäätöksenä hoitohenkilökunnan osaamista tulisi kehittää, koska palliatiivisen hoidon osaamiselle on tulevaisuudessa kasvava tarve väestön ikääntyessä ja syöpien sekä muiden kroonisten sairauksien lisääntyessä. Tunnistamalla erilaisia kehitys kohteita ja tärkeitä osaamisen alueita voidaan alan koulutusta kehittää, alan ammattilaisten osaamista parantaa ja tehdä parempia ratkaisuja palliatiivisen hoidon ja kivunhoidon kehittämiseksi. Aihe vaatii myös lisää tutkimusta, sillä esimerkiksi muiden kuin syöpäpotilaiden palliatiivisesta kivunhoidosta ei ole tutkimusnäyttöä vielä.