Tekonivelpotilaan potilasohjauksen toimintamallin kehittäminen
Parpala, Niina (2010)
Parpala, Niina
2010
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401292129
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401292129
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni oli työelämälähtöinen kehittämisprosessi, jonka tarkoituksena oli kehittää potilaslähtöinen toimintamalli Keski-Pohjanmaan keskussairaalan tekonivelpotilaiden potilasohjaukseen. Uuden toimintamallin avulla mahdollistetaan tekonivelpotilaiden entistä yksilöllisempi ja kokonaisvaltaisempi potilaan ohjaus ja sitä kautta laadukkaampi hoito. Opinnäytetyö on osa laajempaa Pohjois-Pohjanmaan alueellista tekonivelpotilaan näyttöön perustuvaa potilasohjaushanketta.
Kehittämisprosessi toteutettiin toimintatutkimuksena, jossa aineiston keruu tapahtui avoimen kyselylomakkeen avulla lokakuussa 2010. Hoitohenkilökunnasta kyselyyn vastasi 18. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Opinnäytetulosten mukaan hoitohenkilökunnan ohjausvalmiuksia pidettiin asiantuntevina ja laadukkaina. Sijaisten ja uusien työntekijöiden ohjausvalmiudet koettiin puutteellisiksi. Kehittämishaasteena nousi esille yhdenmukaisten ohjauskäytäntöjen puute. Hoitohenkilökunta toivoi yhteisiä, säännöllisiä ja moniammatillisia osastokokouksia ja palavereja, joissa olisi avointa keskustelua ohjaukseen liittyvissä asioissa.
Kehittämisprosessin tuloksena syntyi potilaslähtöinen toimintamalli tekonivelpotilaan potilasohjaukseen. Toimintamalli yhtenäistää ohjaus- ja hoitokäytänteet siten, että ohjaus on yhdenmukaista ja ohjausvastuut ovat sovittuja. Toimintamalli selkiytti koko tekonivelpotilaan hoitoprosessia ja loi edellytykset potilaslähtöiselle potilasohjaukselle. Lisäksi uusien työntekijöiden perehdytyksen tueksi luotiin laatukansio, jossa on kaikki tarpeellinen tieto tekonivelpotilaan hoitoprosessista. Jatkossa uusien työntekijöiden perehdytykseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että tekonivelpotilaan potilaslähtöisen potilasohjauksen tueksi hoitohenkilökunta tarvitsee yhdenmukaiset potilasohjeet ja hoitokäytännöt. Lisäksi onnistunut muutosprosessi vaatii muutosjohtajan, joka on johtaa omalla esimerkillään ja on sitoutunut toimintaan. Sitoutunut esimies luo ympärilleen luottamusta, joka mahdollistaa toiminnan.
Kehittämisprosessi toteutettiin toimintatutkimuksena, jossa aineiston keruu tapahtui avoimen kyselylomakkeen avulla lokakuussa 2010. Hoitohenkilökunnasta kyselyyn vastasi 18. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Opinnäytetulosten mukaan hoitohenkilökunnan ohjausvalmiuksia pidettiin asiantuntevina ja laadukkaina. Sijaisten ja uusien työntekijöiden ohjausvalmiudet koettiin puutteellisiksi. Kehittämishaasteena nousi esille yhdenmukaisten ohjauskäytäntöjen puute. Hoitohenkilökunta toivoi yhteisiä, säännöllisiä ja moniammatillisia osastokokouksia ja palavereja, joissa olisi avointa keskustelua ohjaukseen liittyvissä asioissa.
Kehittämisprosessin tuloksena syntyi potilaslähtöinen toimintamalli tekonivelpotilaan potilasohjaukseen. Toimintamalli yhtenäistää ohjaus- ja hoitokäytänteet siten, että ohjaus on yhdenmukaista ja ohjausvastuut ovat sovittuja. Toimintamalli selkiytti koko tekonivelpotilaan hoitoprosessia ja loi edellytykset potilaslähtöiselle potilasohjaukselle. Lisäksi uusien työntekijöiden perehdytyksen tueksi luotiin laatukansio, jossa on kaikki tarpeellinen tieto tekonivelpotilaan hoitoprosessista. Jatkossa uusien työntekijöiden perehdytykseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että tekonivelpotilaan potilaslähtöisen potilasohjauksen tueksi hoitohenkilökunta tarvitsee yhdenmukaiset potilasohjeet ja hoitokäytännöt. Lisäksi onnistunut muutosprosessi vaatii muutosjohtajan, joka on johtaa omalla esimerkillään ja on sitoutunut toimintaan. Sitoutunut esimies luo ympärilleen luottamusta, joka mahdollistaa toiminnan.