Kivunhoidon ohjaus vanhempien kokemana 1–6-vuotiaiden lasten kotiutuessa kirurgiselta vuodeosastolta
Lönnbäck, Anne (2016)
Lönnbäck, Anne
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016101014979
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016101014979
Tiivistelmä
Lönnbäck, Anne. Kivunhoidon ohjaus vanhempien kokemana 1–6-vuotiaiden lasten kotiutuessa kirurgiselta vuodeosastolta. Diak Helsinki, syksy 2016, 45 s., 4 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten kivunhoidon ohjaus toimii eräällä lasten ja nuorten kirurgisella vuodeosastolla. Vastausta tähän haettiin seuraavilla kysymyksillä: Miten vanhemmat tunnistivat lapsen kivun kotona? Miten vanhemmat lievittivät lapsen kipua kotona? Millaisena vanhemmat kokivat saamansa ohjauksen?
Tässä opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista lähestymistapaa. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi taustatietojen lisäksi väittämiä, monivalinta- sekä avoimia kysymyksiä. Kyselyyn osallistuivat vanhemmat (n=17), joiden 1–6-vuotias lapsi oli kotiutumassa osastolta. Kysely toteutettiin tammi-huhtikuun 2016 aikana. Kysely toteutettiin Webropol-ohjelman avulla. Aineiston analysoinnissa käytettiin apuna Excel-taulukkolaskentaohjelmaa.
Tämän kyselyn mukaan vanhemmat olivat tunnistaneet lapsessaan kivun tunnetta ilmaisevia käyttäytymismuutoksia. Eniten oli havaittu lapsen halua olla vanhemman lähellä sekä lapsen olevan väsyneempi. Osa vanhemmista ei ollut tunnistanut lapsen kipua ilmaisevia käyttäytymismuutoksia selvästi. Vanhemmat olivat käyttäneet monipuolisesti lääkkeettömiä menetelmiä lastensa kivun lievitykseen. Yleisin menetelmä oli läheisyys ja yhdessäolo. Sylissä pitäminen ja lohduttaminen sekä lapsen kehuminen ja rohkaiseminen olivat myös useasti käytettyjä menetelmiä. Suurin osa vanhemmista oli antanut lapselleen kipulääkettä osastolta kotiutuksen jälkeen.
Tämän kyselyn mukaan vanhemmat kokivat, että kivunhoidon ohjaus oli hyödyllistä ja riittävää. Ohjaus oli ollut ystävällistä ja se oli toteutettu sekä suullisesti että kirjallisesti. Ohjauksessa otettiin huomioon lapsen ikä ja kehitys. Ohjaustilanne koettiin rauhalliseksi ja ohjaukseen käytettiin riittävästi aikaa.
Tämän kyselyn mukaan vanhemmat saivat vähän ohjausta lääkkeettömien kivunhoitomenetelmien käyttämiseen. Tulosten mukaan lasten kivunhoidon ohjausta olisi aiheellista kehittää erityisesti kivun tunnistamisen ja lääkkeettömien kivunhoitomenetelmien osalta.
Asiasanat: kivunhoito, potilasneuvonta, lapset, leikki-ikäiset, vanhemmat
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten kivunhoidon ohjaus toimii eräällä lasten ja nuorten kirurgisella vuodeosastolla. Vastausta tähän haettiin seuraavilla kysymyksillä: Miten vanhemmat tunnistivat lapsen kivun kotona? Miten vanhemmat lievittivät lapsen kipua kotona? Millaisena vanhemmat kokivat saamansa ohjauksen?
Tässä opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista lähestymistapaa. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi taustatietojen lisäksi väittämiä, monivalinta- sekä avoimia kysymyksiä. Kyselyyn osallistuivat vanhemmat (n=17), joiden 1–6-vuotias lapsi oli kotiutumassa osastolta. Kysely toteutettiin tammi-huhtikuun 2016 aikana. Kysely toteutettiin Webropol-ohjelman avulla. Aineiston analysoinnissa käytettiin apuna Excel-taulukkolaskentaohjelmaa.
Tämän kyselyn mukaan vanhemmat olivat tunnistaneet lapsessaan kivun tunnetta ilmaisevia käyttäytymismuutoksia. Eniten oli havaittu lapsen halua olla vanhemman lähellä sekä lapsen olevan väsyneempi. Osa vanhemmista ei ollut tunnistanut lapsen kipua ilmaisevia käyttäytymismuutoksia selvästi. Vanhemmat olivat käyttäneet monipuolisesti lääkkeettömiä menetelmiä lastensa kivun lievitykseen. Yleisin menetelmä oli läheisyys ja yhdessäolo. Sylissä pitäminen ja lohduttaminen sekä lapsen kehuminen ja rohkaiseminen olivat myös useasti käytettyjä menetelmiä. Suurin osa vanhemmista oli antanut lapselleen kipulääkettä osastolta kotiutuksen jälkeen.
Tämän kyselyn mukaan vanhemmat kokivat, että kivunhoidon ohjaus oli hyödyllistä ja riittävää. Ohjaus oli ollut ystävällistä ja se oli toteutettu sekä suullisesti että kirjallisesti. Ohjauksessa otettiin huomioon lapsen ikä ja kehitys. Ohjaustilanne koettiin rauhalliseksi ja ohjaukseen käytettiin riittävästi aikaa.
Tämän kyselyn mukaan vanhemmat saivat vähän ohjausta lääkkeettömien kivunhoitomenetelmien käyttämiseen. Tulosten mukaan lasten kivunhoidon ohjausta olisi aiheellista kehittää erityisesti kivun tunnistamisen ja lääkkeettömien kivunhoitomenetelmien osalta.
Asiasanat: kivunhoito, potilasneuvonta, lapset, leikki-ikäiset, vanhemmat