Suojatievalvonta Lounais-Suomen poliisilaitoksen Porin poliisiasemalla
Kulmala, Roope (2016)
Kulmala, Roope
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517553
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517553
Tiivistelmä
Opinnäytetyön ongelmana oli selvittää suojatievalvonnan käytännöt Lounais-Suomen poliisilaitoksella ja keinoja Porin poliisiaseman poliisimiehille vaikuttaa suojateiden turvallisuuteen ja liikenneturvallisuuteen yleisesti. Työssä kuvattiin myös suojatievalvontaan liittyvä keskeisin lainsäädäntö ja liikennesuunnittelun huomioiminen suojatievalvonnan apuna. Myös rikosprosessi kuvattiin pääpiirteissään sekä uusi voimaantuleva sakkomenettelylaki.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Teoriaosuudessa käytettiin lähteenä oikeuskirjallisuutta, lakia, lain esitöitä, liikennetutkimuksia ja tilastotietoa liikenteestä. Tutkimustieto hankittiin yksilöhaastatteluina ja sähköpostihaastatteluina. Haastatteluissa käytettiin teemahaastattelua, jossa teemat on laadittu tutkijan havaintojen perusteella. Suojatievalvonnan käytännöt ja nykytila on kuvattu haastatteluiden perusteella. Rikosprosessi on kuvattu oikeuslähteiden avulla.
Käytäntöjä kuvatessa tuli esille hyvin monia eri käytäntöjä, joita voidaan soveltaa eri tilanteisiin. Yhtä ainoaa keinoa ei tutkimuksessa pyritty löytämään. Suojatievalvonnan vaikeutena koettiin jalankulkijan oma toiminta, jonka tarkoitusta on vaikea selvittää. Tärkeimmäksi valvontakohteeksi nousi sellaiset tieosuudet, joissa on kaksi tai useampi kaista yhteen suuntaan. Rikosprosessin kuvauksessa haasteellista oli muuttuva lainsäädäntö, jonka toimivuudesta tai käytännöistä ei ole vielä kokemuksia. Muuttuva prosessi vaatii poliisimiehiltä entistä enemmän rikosprosessin tuntemusta. Työn johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että suojatietä koskevien sääntöjen monimutkaisuuden vuoksi, poliisin on puututtava rikkeisiin matalalla kynnyksellä ensisijaisesti neuvoen ja ohjeistaen.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Teoriaosuudessa käytettiin lähteenä oikeuskirjallisuutta, lakia, lain esitöitä, liikennetutkimuksia ja tilastotietoa liikenteestä. Tutkimustieto hankittiin yksilöhaastatteluina ja sähköpostihaastatteluina. Haastatteluissa käytettiin teemahaastattelua, jossa teemat on laadittu tutkijan havaintojen perusteella. Suojatievalvonnan käytännöt ja nykytila on kuvattu haastatteluiden perusteella. Rikosprosessi on kuvattu oikeuslähteiden avulla.
Käytäntöjä kuvatessa tuli esille hyvin monia eri käytäntöjä, joita voidaan soveltaa eri tilanteisiin. Yhtä ainoaa keinoa ei tutkimuksessa pyritty löytämään. Suojatievalvonnan vaikeutena koettiin jalankulkijan oma toiminta, jonka tarkoitusta on vaikea selvittää. Tärkeimmäksi valvontakohteeksi nousi sellaiset tieosuudet, joissa on kaksi tai useampi kaista yhteen suuntaan. Rikosprosessin kuvauksessa haasteellista oli muuttuva lainsäädäntö, jonka toimivuudesta tai käytännöistä ei ole vielä kokemuksia. Muuttuva prosessi vaatii poliisimiehiltä entistä enemmän rikosprosessin tuntemusta. Työn johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että suojatietä koskevien sääntöjen monimutkaisuuden vuoksi, poliisin on puututtava rikkeisiin matalalla kynnyksellä ensisijaisesti neuvoen ja ohjeistaen.