Kirjalliset suositeltavat käytänteet synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen Naistenklinkan osastolla 52
Hiltunen, Kirsi (2010)
Hiltunen, Kirsi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005209975
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005209975
Tiivistelmä
Projektityö on osa Laurean ja Hyks – Naisten- ja lastentautien tulosyksikön synnytysten toimi-alan hoitotyön laadun kehittämishanketta. Hankkeen tarkoituksena on kehittää yhteistoiminnallisesti ja verkostoituen hoitotyön laatua näyttöön perustuvan oppimisen avulla. Projekti käynnistyi Naistenklinikan osasto 52 tarpeesta tunnistaa äidin synnytyksen jälkeinen masennus. Projektin tarkoituksena oli parantaa osasto 52:n hoitohenkilökunnan valmiuksia tunnistaa ja tukea synnytyksen jälkeistä masennusta sairastavaa äitiä ja ohjata hänet myös tarvittaessa asianmukaiseen hoitoon, parantaa hoitotyön laatua sekä lisätä henkilökunnan valmiuksia vastata masentuneen äidin ohjauksesta. Projekti toteutettiin yhteistyössä Laurea Ammattikorkeakoulun ja Naistenklinikan lapsivuodeosaston 52 kanssa ja sen tuotoksena valmistui kirjalliset suositeltavat käytänteet synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen. Projektissa on hyödynnetty Sateenvarjoprojektista saatuja tutkimustuloksia ja hoitotyön menetelmiä.
Synnytyksen jälkeiseen masennuksen tunnistaminen on tärkeää, koska siihen sairastuu n. 10-15 % synnyttäneistä naisista. Masentuneisuus koskettaa äidin lisäksi ennen kaikkea vauvaa, isää ja perheen muita lapsia, usein myös isovanhempia ja ystäviä. Äitien synnytyksen jälkeinen masennus on riskitekijä myös isien masennukseen sairastumiselle. Masennus on kansanterveydellinen ongelma ja se heikentää työ- ja toimintakykyä ja kykyä ylläpitää normaaleja sosiaalisia suhteita. Masennuksen tunnistamiseen tarvitaan ammattitaitoa, herkkyyttä ja kiinnostusta koko perheen hyvinvointia kohtaan. Synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen on kehitetty EPDS-seula (Edinburgh Postnatal Depression Scale). EPDS-seulaa on käytetty useissa tutkimuksissa ja projekteissa Suomessa. Sateenvarjoprojektissa 2005-2010 Vantaan alueen neuvoloissa EPDS-seulaa on käytetty systemaattisesti ja todettu se hyväksi työvälineeksi.
Projektin työstäminen alkoi lokakuussa 2009 projektikokouksella. Projektisuunnitelma esiteltiin joulukuussa 2009. Yhteistyökumppaneiden antaman palautteen perusteella projektisuunnitelmaa muokattiin ja tehtiin tarvittavat muutokset. Tammikuussa 2010 suosituksia muokat-tiin kohderyhmään sopiviksi ja niiden käytettävyyttä ja toteuttamiskelpoisuutta arvioitiin yhteistyössä Naistenklinikan hoitotyön johdon ja henkilökunnan kanssa. Projektiraportti valmistui huhtikuussa 2010 ja lopullinen työ esiteltiin toukokuussa 2010. Suositusten laatimisessa huomioitiin paikalliset resurssit ja niiden avulla pyritään hyvään, yhtenäiseen hoitokäytäntöön synnyttäneen äidin masennuksen tunnistamisessa. Kehittämisehdotuksena ilmeni tunnistaa synnytyksen jälkeistä masennusta myös ennenaikaisissa synnytyksissä.
Avainsanat: synnytyksen jälkeinen masennus, depressio, Edinburgh Postnatal Depression Scale, suositeltava käytäntö, hoitotyö
Synnytyksen jälkeiseen masennuksen tunnistaminen on tärkeää, koska siihen sairastuu n. 10-15 % synnyttäneistä naisista. Masentuneisuus koskettaa äidin lisäksi ennen kaikkea vauvaa, isää ja perheen muita lapsia, usein myös isovanhempia ja ystäviä. Äitien synnytyksen jälkeinen masennus on riskitekijä myös isien masennukseen sairastumiselle. Masennus on kansanterveydellinen ongelma ja se heikentää työ- ja toimintakykyä ja kykyä ylläpitää normaaleja sosiaalisia suhteita. Masennuksen tunnistamiseen tarvitaan ammattitaitoa, herkkyyttä ja kiinnostusta koko perheen hyvinvointia kohtaan. Synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen on kehitetty EPDS-seula (Edinburgh Postnatal Depression Scale). EPDS-seulaa on käytetty useissa tutkimuksissa ja projekteissa Suomessa. Sateenvarjoprojektissa 2005-2010 Vantaan alueen neuvoloissa EPDS-seulaa on käytetty systemaattisesti ja todettu se hyväksi työvälineeksi.
Projektin työstäminen alkoi lokakuussa 2009 projektikokouksella. Projektisuunnitelma esiteltiin joulukuussa 2009. Yhteistyökumppaneiden antaman palautteen perusteella projektisuunnitelmaa muokattiin ja tehtiin tarvittavat muutokset. Tammikuussa 2010 suosituksia muokat-tiin kohderyhmään sopiviksi ja niiden käytettävyyttä ja toteuttamiskelpoisuutta arvioitiin yhteistyössä Naistenklinikan hoitotyön johdon ja henkilökunnan kanssa. Projektiraportti valmistui huhtikuussa 2010 ja lopullinen työ esiteltiin toukokuussa 2010. Suositusten laatimisessa huomioitiin paikalliset resurssit ja niiden avulla pyritään hyvään, yhtenäiseen hoitokäytäntöön synnyttäneen äidin masennuksen tunnistamisessa. Kehittämisehdotuksena ilmeni tunnistaa synnytyksen jälkeistä masennusta myös ennenaikaisissa synnytyksissä.
Avainsanat: synnytyksen jälkeinen masennus, depressio, Edinburgh Postnatal Depression Scale, suositeltava käytäntö, hoitotyö