Sairaanhoitajien kokemuksia organisaatiomuutoksesta ja sen vaikutuksesta työhyvinvointiin - integroitu kirjallisuuskatsaus
Haikara, Elina (2020)
Haikara, Elina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120225743
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120225743
Tiivistelmä
Organisaatiomuutokset ovat lisääntyneet terveydenhuollossa viime vuosikymmenten aikana. Tällä on vaikutuksia sairaanhoitajien jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, kuinka sairaanhoitajat ovat kokeneet organisaatiomuutokset ja miten muutokset työpaikalla ovat vaikuttaneet heidän työhyvinvointiinsa. Tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaisia kokemuksia sairaanhoitajilla on organisaatiomuutoksista sekä millaisia vaikutuksia organisaatiomuutoksilla on ollut sairaanhoitajien koettuun työhyvinvointiin. Opinnäytetyö toteutettiin integroituna kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin vertaisarvoituja artikkeleita (n=20), jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Sairaanhoitajat kokivat tärkeänä mahdollisuuden osallistua muutoksen suunnitteluun, sillä tämän uskottiin parantavan potilaille tarjottavan hoidon laatua. Sairaanhoitajat sitoutuivat parhaiten muutoksiin, jotka olivat selkeästi potilaslähtöisiä. Henkilökunnan loppuun palamisen riskiä vähensi tehokas muutosjohtaminen sekä totuudenmukainen viestintä. Muutos aiheutti sairaanhoitajille sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Positiiviset reaktiot liittyivät yleensä kehittyneempään muutoksen vaiheeseen, jolloin muutoksen hyödyt alkoivat konkretisoitua. Muutos aiheutti sairaanhoitajissa huolestumisen, tyytymättömyyden ja epävarmuuden tunteita. Fyysisiä oireita kuvailtiin stressin ja muutosväsymyksen muodossa. Sairaanhoitajat kokivat tarvitsevansa muutostilanteisiin lisää tiedollista, sosiaalista ja konkreettista tukea. Organisaatiomuutokset vaikuttivat myös sairauspoissaolojen lisääntymiseen sekä työn lopettamiseen.
Muutoksen läpiviemiseen terveydenhuollon organisaatiossa ja sairaanhoitajien työhyvinvointiin muutoksen aikana tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Sairaanhoitajien osallistaminen muutoksiin ja muutosten potilaslähtöisyyden turvaaminen lisäisi sairaanhoitajien muutosvalmiutta. Muutosjohtamiselle ja tehokkaalle viestinnälle tulisi antaa enemmän painoarvoa. Sairaanhoitajien saama tuki muutosprosessin aikana tulisi turvata. Erityisesti tukea tulisi tarjota kokeneemmille hoitajille, joiden riski kärsiä muutosväsymyksestä oli suurempi kuin tuoreemmilla sairaanhoitajilla. Jatkotutkimuksena voisi selvittää sairaanhoitajan oman persoonallisuuden vaikutusta muutosten kokemiseen tai syitä siihen, miksi kokeneemmat hoitajat kärsivät enemmän muutosväsymyksestä.
Sairaanhoitajat kokivat tärkeänä mahdollisuuden osallistua muutoksen suunnitteluun, sillä tämän uskottiin parantavan potilaille tarjottavan hoidon laatua. Sairaanhoitajat sitoutuivat parhaiten muutoksiin, jotka olivat selkeästi potilaslähtöisiä. Henkilökunnan loppuun palamisen riskiä vähensi tehokas muutosjohtaminen sekä totuudenmukainen viestintä. Muutos aiheutti sairaanhoitajille sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Positiiviset reaktiot liittyivät yleensä kehittyneempään muutoksen vaiheeseen, jolloin muutoksen hyödyt alkoivat konkretisoitua. Muutos aiheutti sairaanhoitajissa huolestumisen, tyytymättömyyden ja epävarmuuden tunteita. Fyysisiä oireita kuvailtiin stressin ja muutosväsymyksen muodossa. Sairaanhoitajat kokivat tarvitsevansa muutostilanteisiin lisää tiedollista, sosiaalista ja konkreettista tukea. Organisaatiomuutokset vaikuttivat myös sairauspoissaolojen lisääntymiseen sekä työn lopettamiseen.
Muutoksen läpiviemiseen terveydenhuollon organisaatiossa ja sairaanhoitajien työhyvinvointiin muutoksen aikana tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Sairaanhoitajien osallistaminen muutoksiin ja muutosten potilaslähtöisyyden turvaaminen lisäisi sairaanhoitajien muutosvalmiutta. Muutosjohtamiselle ja tehokkaalle viestinnälle tulisi antaa enemmän painoarvoa. Sairaanhoitajien saama tuki muutosprosessin aikana tulisi turvata. Erityisesti tukea tulisi tarjota kokeneemmille hoitajille, joiden riski kärsiä muutosväsymyksestä oli suurempi kuin tuoreemmilla sairaanhoitajilla. Jatkotutkimuksena voisi selvittää sairaanhoitajan oman persoonallisuuden vaikutusta muutosten kokemiseen tai syitä siihen, miksi kokeneemmat hoitajat kärsivät enemmän muutosväsymyksestä.