Sisäkorvaistutteen saaneiden yläkouluikäisten ajatuksia koulussa tapahtuvasta kommunikaatiosta
Tuuliainen, Laura (2012)
Tuuliainen, Laura
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205218971
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205218971
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni oli osa Humanistisen ammattikorkeakoulun Kela-rahoitteista tutkimushanketta ”Sisäkorvaistutteen saaneiden lasten kuntoutuksen ja tulkkauspalveluiden tarkoituksenmukaisuus ja tulevaisuuden tarve”. Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää, millaisia kommunikaatiotapoja sisäkorvaistutteen saaneilla yläkouluikäisillä on käytössä kouluympäristössä. Tavoitteena oli myös selvittää, kokivatko sisäkorvaistutteen saaneet nuoret koulussa tapahtuvan kommunikaation esteettömänä ja toteutuiko koulussa tapahtuva kommunikaatio sosiaalisen esteettömyyden näkökulmasta esteettömästi.
Tutkimus oli laadullinen. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea yläkouluikäistä nuorta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että tutkimushenkilöillä on käytössään monia kommunikaatiotapoja samanaikaisesti. He vaihtelevat niiden välillä tilanteesta riippuen. Tuloksista käy ilmi, että kommunikaatio toteutui tutkimushenkilöiden mielestä lähes esteettömästi, mutta sosiaalisen esteettömyyden näkökulmasta esteettömyyden toteutumisessa on puutteita.
Haastattelujen perusteella voidaan todeta tutkimushenkilöiden käyttämien kommunikaatiotapojen olevan yksilöllisiä. Koulussa kommunikaatiotavat ovat riippuvaisia henkilökunnan osaamista kommunikaatiotavoista. Esteettömyys toteutui kommunikaation näkökulmasta. Tutkimushenkilöt olivat tyytyväisiä kommunikaation toteutumiseen ja eivät kokeneet kommunikaation olevan hankalaa. Sosiaalisen esteettömyyden näkökulmasta voi päätellä, että koulunhenkilökunnat eivät välttämättä olleet täysin tietoisia kaikista tavoista, miten sosiaalisen esteettömyyden toteutumista olisi voinut tukea.
Tutkimus on suunnattu viittomakielen tulkeille ja tulkkiopiskelijoille tuomaan lisätietoa ja esimerkkejä sisäkorvaistutteen saaneiden nuorten kommunikaatiotavoista, sekä kommunikaation toteutumisesta.
Tutkimus oli laadullinen. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea yläkouluikäistä nuorta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että tutkimushenkilöillä on käytössään monia kommunikaatiotapoja samanaikaisesti. He vaihtelevat niiden välillä tilanteesta riippuen. Tuloksista käy ilmi, että kommunikaatio toteutui tutkimushenkilöiden mielestä lähes esteettömästi, mutta sosiaalisen esteettömyyden näkökulmasta esteettömyyden toteutumisessa on puutteita.
Haastattelujen perusteella voidaan todeta tutkimushenkilöiden käyttämien kommunikaatiotapojen olevan yksilöllisiä. Koulussa kommunikaatiotavat ovat riippuvaisia henkilökunnan osaamista kommunikaatiotavoista. Esteettömyys toteutui kommunikaation näkökulmasta. Tutkimushenkilöt olivat tyytyväisiä kommunikaation toteutumiseen ja eivät kokeneet kommunikaation olevan hankalaa. Sosiaalisen esteettömyyden näkökulmasta voi päätellä, että koulunhenkilökunnat eivät välttämättä olleet täysin tietoisia kaikista tavoista, miten sosiaalisen esteettömyyden toteutumista olisi voinut tukea.
Tutkimus on suunnattu viittomakielen tulkeille ja tulkkiopiskelijoille tuomaan lisätietoa ja esimerkkejä sisäkorvaistutteen saaneiden nuorten kommunikaatiotavoista, sekä kommunikaation toteutumisesta.