Tulkkaus viittomakielisen teatteriproduktion harjoituksissa
Mänttäri, Samuli (2013)
Mänttäri, Samuli
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304255051
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304255051
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli saada selville toimiva tulkkauskäytäntö, jota voisi toteuttaa vieraskielisen ohjaajan työskennellessä viittomakielisen teatterin harjoituksissa. Pohdin myös paritulkkauksen, simultaanitulkkauksen ja konsekutiivitulkkauksen merkityksiä eri tulkkaustilanteissa. Opinnäytetyö toteutettiin Teatteri Totin Tuhlaajatyttö-näytelmän harjoituksissa ja pääasiallisena tutkimusmenetelmänä oli dokumentointi, eli videokamera kuvasi harjoituksia itsenäisesti seitsemän päivän ajan. Teatteri Totti toimi myös työn tilaajana.
Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa käsitellään dokumentointia, harjoituspäiväkirjaa, viittomakie-lentulkin toimenkuvaa, tulkkauksen teoriaa, sekä teatteritulkkausta.
Tulkin roolista teatterin harjoituksissa todettiin, että tulkkauksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että tulkki on harjoituksissa osa tiimiä, jonka jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä. Tulkkauksen sujuvuuteen ja asioiden välittymiseen vaikutti kielitaidon lisäksi sosiaaliset taidot, sopeutumiskyky, sekä positiivinen asenne työtä ja asiakkaita kohtaan.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että tulkin sijoittumisessa on tärkeintä, ettei tulkki jämähdä paikoilleen, vaan liikkuu tilanteen vaatimalla tavalla. Harjoituksiin valmistautumisessa on tärkeää tutustua käsikirjoitukseen ja rooleihin. Etenkin paritulkkauksen tarpeellisuus nousi tutkimustuloksissa merkittävään rooliin tulkkauksen toimivuuden kannalta. Kun harjoituksissa oli samanaikaisesti kaksi tulkkia, tulkkaus oli laadukkaampaa jolloin harjoitukset sujuivat keskeytyksettä eikä aikaa ei kulunut hukkaan. Tutkimuksesta ei käy selkeästi ilmi milloin tulkkaus kannattaa vaihtaa simultaanista konsekutiiviksi, mutta tilanteissa joissa näin tapahtuu, tulkin on informoitava välittömästi kaikkia osapuolia asiasta ongelmien välttämiseksi. Tuloksissa sivutaan myös tulkin käyttäjien osuutta tulkkauksen onnistumiseen.
Tutkimuksessa todetaan, että tulkkausratkaisut ovat hyvin tilannesidonnaisia. Tulkkauksen yhteen sovittaminen viitotun tekstin kanssa on erittäin haastavaa.
Palvelun tuottajat, sekä tulkit saavat opinnäytetyöstä hyödyllistä tietoa teatteritulkkauksen asettamista haasteista asioimistulkkaukseen verrattuna. Tutkimustuloksia voi käyttää perehdyttämismateriaalina niin harjoituksiin valmistautuville tulkeille, kuin myös tulkin käyttäjille.
Opinnäytetyön tavoitteena oli saada selville toimiva tulkkauskäytäntö, jota voisi toteuttaa vieraskielisen ohjaajan työskennellessä viittomakielisen teatterin harjoituksissa. Pohdin myös paritulkkauksen, simultaanitulkkauksen ja konsekutiivitulkkauksen merkityksiä eri tulkkaustilanteissa. Opinnäytetyö toteutettiin Teatteri Totin Tuhlaajatyttö-näytelmän harjoituksissa ja pääasiallisena tutkimusmenetelmänä oli dokumentointi, eli videokamera kuvasi harjoituksia itsenäisesti seitsemän päivän ajan. Teatteri Totti toimi myös työn tilaajana.
Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa käsitellään dokumentointia, harjoituspäiväkirjaa, viittomakie-lentulkin toimenkuvaa, tulkkauksen teoriaa, sekä teatteritulkkausta.
Tulkin roolista teatterin harjoituksissa todettiin, että tulkkauksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että tulkki on harjoituksissa osa tiimiä, jonka jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä. Tulkkauksen sujuvuuteen ja asioiden välittymiseen vaikutti kielitaidon lisäksi sosiaaliset taidot, sopeutumiskyky, sekä positiivinen asenne työtä ja asiakkaita kohtaan.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että tulkin sijoittumisessa on tärkeintä, ettei tulkki jämähdä paikoilleen, vaan liikkuu tilanteen vaatimalla tavalla. Harjoituksiin valmistautumisessa on tärkeää tutustua käsikirjoitukseen ja rooleihin. Etenkin paritulkkauksen tarpeellisuus nousi tutkimustuloksissa merkittävään rooliin tulkkauksen toimivuuden kannalta. Kun harjoituksissa oli samanaikaisesti kaksi tulkkia, tulkkaus oli laadukkaampaa jolloin harjoitukset sujuivat keskeytyksettä eikä aikaa ei kulunut hukkaan. Tutkimuksesta ei käy selkeästi ilmi milloin tulkkaus kannattaa vaihtaa simultaanista konsekutiiviksi, mutta tilanteissa joissa näin tapahtuu, tulkin on informoitava välittömästi kaikkia osapuolia asiasta ongelmien välttämiseksi. Tuloksissa sivutaan myös tulkin käyttäjien osuutta tulkkauksen onnistumiseen.
Tutkimuksessa todetaan, että tulkkausratkaisut ovat hyvin tilannesidonnaisia. Tulkkauksen yhteen sovittaminen viitotun tekstin kanssa on erittäin haastavaa.
Palvelun tuottajat, sekä tulkit saavat opinnäytetyöstä hyödyllistä tietoa teatteritulkkauksen asettamista haasteista asioimistulkkaukseen verrattuna. Tutkimustuloksia voi käyttää perehdyttämismateriaalina niin harjoituksiin valmistautuville tulkeille, kuin myös tulkin käyttäjille.