Isyys isän silmin : Isien omia kokemuksia isyydestä
Hakkarainen, Kristiina; Kosola, Anu (2009)
Hakkarainen, Kristiina
Kosola, Anu
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912087429
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912087429
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella isyyttä isien näkökulmasta. Tavoitteena oli tutkia isyyttä ennen ja jälkeen lapsen syntymän, sitä millaisissa asioissa isät ottivat ja saivat vastuuta lapsen hoidossa, sekä millaista tukea isät isyyteensä saivat.
Tutkimus oli sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, joka oli suunnattu 0-3-vuotiaiden lasten biologisille isille. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulosten mukaan kaikki isät olivat muuttuneet lapsen syntymän jälkeen. Ennen isä oli vain sana, mutta vasta lapsen syntymän jälkeen isyys tuli konkreettiseksi. Lapsen syntymän jälkeen isät siirsivät omat tarpeensa taka-alalle, jolloin lapsi meni kaiken edelle. Lähes kaikki isät kokivat saaneensa riittävästi vastuuta lapsen hoidossa ja kasvatuksessa sekä ottavansa oma-aloitteisesti osaa lapsen hoitoon. Kaikki kyselyyn vastanneet isät olivat saaneet jonkinlaista tukea isyyteensä. Yleisin tukimuoto, mitä isät saivat, oli sosiaalinen tuki. Toisena tuli Kelan rahallinen tuki. Aineellinen ja vertaistuki olivat jaetulla kolmannella sijalla. Sosiaalinen tuki oli isille tärkein tukimuoto ja vertaistuki toiseksi tärkein. Suurin osa isistä koki saaneensa myös neuvolasta tukea, mutta oli niitäkin isiä, jotka kokivat jääneensä äidin varjoon.
Tutkimus oli sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, joka oli suunnattu 0-3-vuotiaiden lasten biologisille isille. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulosten mukaan kaikki isät olivat muuttuneet lapsen syntymän jälkeen. Ennen isä oli vain sana, mutta vasta lapsen syntymän jälkeen isyys tuli konkreettiseksi. Lapsen syntymän jälkeen isät siirsivät omat tarpeensa taka-alalle, jolloin lapsi meni kaiken edelle. Lähes kaikki isät kokivat saaneensa riittävästi vastuuta lapsen hoidossa ja kasvatuksessa sekä ottavansa oma-aloitteisesti osaa lapsen hoitoon. Kaikki kyselyyn vastanneet isät olivat saaneet jonkinlaista tukea isyyteensä. Yleisin tukimuoto, mitä isät saivat, oli sosiaalinen tuki. Toisena tuli Kelan rahallinen tuki. Aineellinen ja vertaistuki olivat jaetulla kolmannella sijalla. Sosiaalinen tuki oli isille tärkein tukimuoto ja vertaistuki toiseksi tärkein. Suurin osa isistä koki saaneensa myös neuvolasta tukea, mutta oli niitäkin isiä, jotka kokivat jääneensä äidin varjoon.