Sopimussuhteessa aiheutetun esinevahingon korvaaminen toiminnan vastuuvakuutuksesta
Jarske, Pia (2021)
Jarske, Pia
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201161329
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201161329
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä käytännössä tarkoitetaan tutkimuksen kohteena olevalla toiminnan vastuuvakuutuksen sopimusvastuuta koskevalla rajoitusehdolla: Millä perusteella sopimussuhteessa aiheutettu esinevahinko korvataan toiminnan vastuuvakuutuksesta rajoitusehdosta huolimatta ja millä perusteella esinevahinko jää toiminnan vastuuvakuutuksesta korvaamatta rajoitusehdosta johtuen.
Tapaustutkimuksen piirteitä sisältävä laadullinen opinnäytetyö sijoittui lähestymistavoiltaan oikeusdogmatiikan eli lainopin ja empiirisen oikeustutkimuksen alueille. Teorialähteinä käytettiin lainsäädäntöä, hallituksen esityksiä, oikeustapauksia, kirjallisuutta ja artikkeleita, joita analysoitiin oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää käyttäen. Empiirisenä tutkimusaineistona käytettiin Vakuutuslautakunnan sopimusvastuuta koskevia ratkaisusuosituksia, joita analysoitiin käyttäen tutkimusmenetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistona käytetyt Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukset valittiin asiasanoja käyttäen harkinnanvaraisena näytteenä FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan julkisesta ratkaisutietokannasta.
Johtopäätöksinä todettiin, että toiminnan vastuuvakuutuksen sopimusvastuuta koskevan rajoitusehdon soveltamisessa on olennaista ymmärtää vastuumuotojen kahtiajako sopimukseen perustuvaksi vahingonkorvausvastuuksi ja sopimuksen ulkoiseksi vahingonkorvausvastuuksi, sekä näiden vastuumuotojen tavoitteet, yhtäläisyydet ja erot. Sopimussuhteessa aiheutetusssa vahingossa tulee tehdä myös tuottamusarviointia sen selvittämiseksi, tuottaisiko vahingonaiheuttajan toiminta vahingonkorvausoikeuden yleislakiin eli vahingonkorvauslakiin (412/1974) perustuvan vahingonkorvausvastuun myös mahdollista sopimussuhteen ulkopuolista vahingonkärsijää kohtaan, jolloin vahinko voitaisiin toiminnan vastuuvakuutuksen sopimusvastuuta koskevasta rajoitusehdosta huolimatta korvata.
Tapaustutkimuksen piirteitä sisältävä laadullinen opinnäytetyö sijoittui lähestymistavoiltaan oikeusdogmatiikan eli lainopin ja empiirisen oikeustutkimuksen alueille. Teorialähteinä käytettiin lainsäädäntöä, hallituksen esityksiä, oikeustapauksia, kirjallisuutta ja artikkeleita, joita analysoitiin oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää käyttäen. Empiirisenä tutkimusaineistona käytettiin Vakuutuslautakunnan sopimusvastuuta koskevia ratkaisusuosituksia, joita analysoitiin käyttäen tutkimusmenetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistona käytetyt Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukset valittiin asiasanoja käyttäen harkinnanvaraisena näytteenä FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan julkisesta ratkaisutietokannasta.
Johtopäätöksinä todettiin, että toiminnan vastuuvakuutuksen sopimusvastuuta koskevan rajoitusehdon soveltamisessa on olennaista ymmärtää vastuumuotojen kahtiajako sopimukseen perustuvaksi vahingonkorvausvastuuksi ja sopimuksen ulkoiseksi vahingonkorvausvastuuksi, sekä näiden vastuumuotojen tavoitteet, yhtäläisyydet ja erot. Sopimussuhteessa aiheutetusssa vahingossa tulee tehdä myös tuottamusarviointia sen selvittämiseksi, tuottaisiko vahingonaiheuttajan toiminta vahingonkorvausoikeuden yleislakiin eli vahingonkorvauslakiin (412/1974) perustuvan vahingonkorvausvastuun myös mahdollista sopimussuhteen ulkopuolista vahingonkärsijää kohtaan, jolloin vahinko voitaisiin toiminnan vastuuvakuutuksen sopimusvastuuta koskevasta rajoitusehdosta huolimatta korvata.