Potilaan seksuaaliohjaus ja neuvonta : potilaspalaute Satakunnan keskussairaalan osastolta A6 keväällä 2014
Railamaa, Hanna (2014)
Railamaa, Hanna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404114205
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404114205
Tiivistelmä
Yhteistyökumppaninani tässä tutkimuksellisessa opinnäytetyössä toimi Satakunnan sairaanhoitopiirin osasto A6. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten seksuaaliohjaus puheeksiottamisen menetelmää käyttäen toimii osastolla ja miten syöpään sairastuminen on vaikuttanut potilaan kehonkuvaan ja seksuaalisuuteen.
Tavoitteena oli saada vastauksia kolmeen kysymykseen; ”miten satakunnan sairaanhoitopiirin osasto A6:n potilaat kokevat saaneensa tietoa seksuaalisuuteen liittyvistä muutoksista sairauteensa liittyen, sairaalavaiheen aikana?” ”Miten syöpäsairaus muuttaa seksuaalisia tarpeita?” ja ”Minkälaista on hyvä potilaanohjaus ja puheeksiottamistapa syöpään sairastuneen kohdalla osastolla A6?”.
Opinnäytteeseen sisältyvä tutkimus suoritettiin kyselylomakkeella, joka sisälsi erilaisia kysymyksiä avoimista strukturoituihin monivalintakysymyksiin. Kyselylomakkeita palautui yhteensä 13, joista kolme (3) oli naisvastaajia ja kymmenen (10) oli miesvastaajia.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, ettei puheeksiottamisen menetelmä toteudu päällimmäisenä vaihtoehtona seksuaaliasioita käsitellessä. Vastaajista 62 % oli saanut kirjallista materiaalia, muttei keskustellut hoitajan kanssa. Kahdenkeskisiä hoitajalähtöisiä keskusteluja kuitenkin kaivattiin lisää. Sairastumisen vaikutukset seksuaalisuuteen olivat lähes kaikissa vastauksissa negatiiviset. Vastauksista päätellen sana syöpä liitetään edelleen hyvin läheisesti kuolemaan, eikä ihmisillä välttämättä ole ajantasaista tietoa syövästä sairautena.
Kehittämisehdotukseksi olisi luoda yhtenäinen linjaus seksuaalisuuden puheeksiottamiselle potilasohjaustilanteessa, niiden hoitajien kesken jotka ovat sinut seksuaaliasioiden käsittelyssä.
Tavoitteena oli saada vastauksia kolmeen kysymykseen; ”miten satakunnan sairaanhoitopiirin osasto A6:n potilaat kokevat saaneensa tietoa seksuaalisuuteen liittyvistä muutoksista sairauteensa liittyen, sairaalavaiheen aikana?” ”Miten syöpäsairaus muuttaa seksuaalisia tarpeita?” ja ”Minkälaista on hyvä potilaanohjaus ja puheeksiottamistapa syöpään sairastuneen kohdalla osastolla A6?”.
Opinnäytteeseen sisältyvä tutkimus suoritettiin kyselylomakkeella, joka sisälsi erilaisia kysymyksiä avoimista strukturoituihin monivalintakysymyksiin. Kyselylomakkeita palautui yhteensä 13, joista kolme (3) oli naisvastaajia ja kymmenen (10) oli miesvastaajia.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, ettei puheeksiottamisen menetelmä toteudu päällimmäisenä vaihtoehtona seksuaaliasioita käsitellessä. Vastaajista 62 % oli saanut kirjallista materiaalia, muttei keskustellut hoitajan kanssa. Kahdenkeskisiä hoitajalähtöisiä keskusteluja kuitenkin kaivattiin lisää. Sairastumisen vaikutukset seksuaalisuuteen olivat lähes kaikissa vastauksissa negatiiviset. Vastauksista päätellen sana syöpä liitetään edelleen hyvin läheisesti kuolemaan, eikä ihmisillä välttämättä ole ajantasaista tietoa syövästä sairautena.
Kehittämisehdotukseksi olisi luoda yhtenäinen linjaus seksuaalisuuden puheeksiottamiselle potilasohjaustilanteessa, niiden hoitajien kesken jotka ovat sinut seksuaaliasioiden käsittelyssä.