Nuorten työpajatoiminnan tehtävä yhteiskunnassa. Valmentajien näkökulma
Määttä, Mirja (2024)
Määttä, Mirja
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-576-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-576-5
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten työpajatoiminnan yhteiskunnallista tehtävää ja sitä, millaisena se näyttäytyy työpajavalmentajille itselleen. Aiempi tutkimus on osoittanut, että nuorilähtöisyyden ihanteet ja yhteiskunnan pyrkimykset saada kaikki nuoret työelämään limittyvät nuorten työpajatoiminnassa. Osalle nuorista työpaja on ainoa mahdollinen päivittäinen palvelu, silti sen toimintaa ei tunneta tarpeeksi.
Tutkimuksessa analysoidaan neljän eri työpajan ryhmähaastatteluista koostuvaa aineistoa käytäntölähtöisen tutkimuksen ohjaamana. Tutkimuksessa kysytään, miten valmennustyötä tehdään, mihin siinä pyritään ja millaisia moraalisia perusteita työlle annetaan. Tutkimus osoittaa, että työpajatoiminta on monimuotoista ja paikkakuntakohtaista, mutta sillä on jaettujakin piirteitä.
Työpajavalmentajat tekevät työtään, nuoren yksilöllistä valmennusta, suunnitelmallisesti eteenpäin vieden ja mielekkään toiminnan sekä työnteon ympärille valmennusta rakentaen. Työssään valmentajat hyödyntävät koko työpajayhteisöä, nuorten vertaissuhteita sekä työpajan yhteistyöverkostoja, kuten oppilaitoksia, eri palveluja ja työpaikkoja. Työpajavalmennuksen tavoitteena on edistää valmennettavien hyvinvointia, sosiaalisia taitoja, toiminta-, työ- ja opiskelukykyä, ammatillista osaamista sekä yhteiskuntaosallisuutta – ja näiden karttuessa nuoren etenemistä elämässä. Työpajatoiminnan moraalisena oikeutuksena on uusien mahdollisuuksien avaaminen nuorille, joille itsenäistyminen ja oman paikan etsintä koulutus- ja työmarkkinoilla sekä palveluissa ovat tuottaneet hankaluuksia.
Yhteiskunnassa tarvitaan vapaaehtoiseen osallistumiseen pohjautuvia, myönteisiä kokemuksia kerryttäviä, yksilöllisiin tarpeisiin ja vahvuuksiin pysähtyviä sekä yhteisöllisyyttä ja vertaissuhteita hyödyntäviä nuorten palveluja. Tähän nuorten työpajojen yhteiskunnallinen tehtävä paikantuu.
Tutkimuksessa analysoidaan neljän eri työpajan ryhmähaastatteluista koostuvaa aineistoa käytäntölähtöisen tutkimuksen ohjaamana. Tutkimuksessa kysytään, miten valmennustyötä tehdään, mihin siinä pyritään ja millaisia moraalisia perusteita työlle annetaan. Tutkimus osoittaa, että työpajatoiminta on monimuotoista ja paikkakuntakohtaista, mutta sillä on jaettujakin piirteitä.
Työpajavalmentajat tekevät työtään, nuoren yksilöllistä valmennusta, suunnitelmallisesti eteenpäin vieden ja mielekkään toiminnan sekä työnteon ympärille valmennusta rakentaen. Työssään valmentajat hyödyntävät koko työpajayhteisöä, nuorten vertaissuhteita sekä työpajan yhteistyöverkostoja, kuten oppilaitoksia, eri palveluja ja työpaikkoja. Työpajavalmennuksen tavoitteena on edistää valmennettavien hyvinvointia, sosiaalisia taitoja, toiminta-, työ- ja opiskelukykyä, ammatillista osaamista sekä yhteiskuntaosallisuutta – ja näiden karttuessa nuoren etenemistä elämässä. Työpajatoiminnan moraalisena oikeutuksena on uusien mahdollisuuksien avaaminen nuorille, joille itsenäistyminen ja oman paikan etsintä koulutus- ja työmarkkinoilla sekä palveluissa ovat tuottaneet hankaluuksia.
Yhteiskunnassa tarvitaan vapaaehtoiseen osallistumiseen pohjautuvia, myönteisiä kokemuksia kerryttäviä, yksilöllisiin tarpeisiin ja vahvuuksiin pysähtyviä sekä yhteisöllisyyttä ja vertaissuhteita hyödyntäviä nuorten palveluja. Tähän nuorten työpajojen yhteiskunnallinen tehtävä paikantuu.