Ruokatorven- tai mahalaukunsyöpää sairastavan tuentarpeet ennen leikkaushoitoa : potilaiden kokemuksia
Korhonen, Janita; Liikanen, Merja (2024)
Korhonen, Janita
Liikanen, Merja
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405039069
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405039069
Tiivistelmä
Syöpään sairastuminen aiheuttaa ahdistusta. Psykososiaalinen ja tiedollinen tuki sairastuessa edistävät henkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä parantavat ennustetta. Ammattilaisilta saatu tiedollinen tuki helpottaa asian käsittelyä ja lievittää sairastumiseen liittyvää ahdistusta. Keskustelun kautta saatu henkinen tuki edistää henkistä hyvinvointia ja parantaa elämänlaatua.
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää ruokatorven- tai mahalaukunsyöpään sairastuneiden psykososiaalisen tuentarpeisiin vastaavia keinoja. Tavoitteena oli kehittää syöpäpotilaiden hoitoa psykososiaalisen tuen osalta. Tutkimusvaiheen tarkoituksena oli kuvata ruokatorven- tai mahasyöpää sairastavien kokemuksia psykososiaalisesta tuesta ja sairauden kanssa selviytymiseen vaikuttavista tekijöistä ennen leikkaushoitoa. Tavoitteena oli kehittää syöpään sairastuneiden psykososiaalista tukea ennen leikkaushoitoa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimusvaiheen tulosten mukaan psykososiaalista tukea kaivattiin jo syöpää epäiltäessä. Tuentarpeet olivat yksilöllisiä. Hoitohenkilökunnalta saatu tiedollinen tuki sekä lähipiiriltä saatu keskustelutuki koettiin merkityksellisinä. Puutteita oli koettu potilaan kohtaamisessa sekä kuulluksi tulemisessa. Sairauden kanssa selviytymisessä auttoivat harrastustoiminta ja oma suhtautuminen sairastumiseen. Selviytymistä heikensivät sairauteen, sairauden hoitoon ja toipumiseen liittyvät pelot sekä leikkauksen odotusaikaan liittyvä ahdistus.
Kehittämisvaiheen tarkoituksena oli syöpään sairastuneiden potilaiden kokemusten perusteella kehittää psykososiaalisen tuen menetelmiä. Tavoitteena oli syöpäpotilaiden kokemusten pohjalta kehittää tuentarpeisiin vastaavia keinoja hoitohenkilökunnalle. Kehittämisvaihe toteutettiin työpajoina Gastron poliklinikan ja Operatiivisen päiväsairaalan henkilökunnalle. Työpajoissa esiteltiin tutkimuksen tulokset, jonka jälkeen työpajaan osallistuneet pohtivat aivoriihimenetelmän avulla keinoja syöpään sairastuneiden psykososiaalisen tuen kehittämiseksi.
Kehittämisvaiheessa nostettiin esille tuentarpeisiin vastaavina keinoina varhaisen keskustelutuen tarjoaminen. Syöpään ja sen hoitoon liittyvän materiaalin sekä tukea tarjoavien tahojen yhteystietojen jakamista toivottiin jo syöpää epäiltäessä. Tutkimus tuotti tärkeää tietoa ruokatorvi- tai mahalaukunsyöpää sairastavan psykososiaalisesta tuesta ennen leikkaushoitoa ja kehittämisvaiheessa löydettiin keinoja vastaamaan tuen tarpeisiin.
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää ruokatorven- tai mahalaukunsyöpään sairastuneiden psykososiaalisen tuentarpeisiin vastaavia keinoja. Tavoitteena oli kehittää syöpäpotilaiden hoitoa psykososiaalisen tuen osalta. Tutkimusvaiheen tarkoituksena oli kuvata ruokatorven- tai mahasyöpää sairastavien kokemuksia psykososiaalisesta tuesta ja sairauden kanssa selviytymiseen vaikuttavista tekijöistä ennen leikkaushoitoa. Tavoitteena oli kehittää syöpään sairastuneiden psykososiaalista tukea ennen leikkaushoitoa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimusvaiheen tulosten mukaan psykososiaalista tukea kaivattiin jo syöpää epäiltäessä. Tuentarpeet olivat yksilöllisiä. Hoitohenkilökunnalta saatu tiedollinen tuki sekä lähipiiriltä saatu keskustelutuki koettiin merkityksellisinä. Puutteita oli koettu potilaan kohtaamisessa sekä kuulluksi tulemisessa. Sairauden kanssa selviytymisessä auttoivat harrastustoiminta ja oma suhtautuminen sairastumiseen. Selviytymistä heikensivät sairauteen, sairauden hoitoon ja toipumiseen liittyvät pelot sekä leikkauksen odotusaikaan liittyvä ahdistus.
Kehittämisvaiheen tarkoituksena oli syöpään sairastuneiden potilaiden kokemusten perusteella kehittää psykososiaalisen tuen menetelmiä. Tavoitteena oli syöpäpotilaiden kokemusten pohjalta kehittää tuentarpeisiin vastaavia keinoja hoitohenkilökunnalle. Kehittämisvaihe toteutettiin työpajoina Gastron poliklinikan ja Operatiivisen päiväsairaalan henkilökunnalle. Työpajoissa esiteltiin tutkimuksen tulokset, jonka jälkeen työpajaan osallistuneet pohtivat aivoriihimenetelmän avulla keinoja syöpään sairastuneiden psykososiaalisen tuen kehittämiseksi.
Kehittämisvaiheessa nostettiin esille tuentarpeisiin vastaavina keinoina varhaisen keskustelutuen tarjoaminen. Syöpään ja sen hoitoon liittyvän materiaalin sekä tukea tarjoavien tahojen yhteystietojen jakamista toivottiin jo syöpää epäiltäessä. Tutkimus tuotti tärkeää tietoa ruokatorvi- tai mahalaukunsyöpää sairastavan psykososiaalisesta tuesta ennen leikkaushoitoa ja kehittämisvaiheessa löydettiin keinoja vastaamaan tuen tarpeisiin.