Saattohoidon toteutuminen Uudessakaupungissa : Hoitajien ja omaisten näkökulma
Torppa, Kati (2007)
Torppa, Kati
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2007
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200810223666
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200810223666
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää saattohoidon toteutumista Uudessakaupungissa Vakka-Suomen sairaalan sisätautiosaston hoitajien sekä leskeksi jääneiden puolisoiden mielestä. Tarkoituksena oli saada asiasta kahden eri tahon näkökulma. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan käyttää saattohoidon kehittämiseen Uudessakaupungissa. Sisätautiosaston hoitajien kvantitatiivinen kyselytutkimus, suoritettiin 16.1.-6.2.2007. Kyselylomakkeet sisälsivät sekä strukturoituja kysymyksiä että kolme avointa kysymystä saattohoidosta sisätautiosastolla. Kyselylomakkeet jaettiin sisätautiosaston pitkäaikaisille hoitajille (N=21). Lomakkeisiin vastasi 14 hoitajaa, joten vastausprosentiksi saatiin 66. Tutkimuksen toinen osa muodostui leskeksi jääneiden puolisoiden teemahaastatteluista. Haastateltavia oli seitsemän. Haastateltavat tavoitettiin Uudenkaupungin seurakunnan pastorin kautta. Haastattelut suoritettiin aikavälillä 2.-24.4.2007. Tutkimuksesta voidaan todeta, että virallisia saattohoitoneuvotteluja käydään hyvin harvoin. Hoitajat toivoivat myös, että lääkärit tekisivät enemmän selkeitä saattohoitopäätöksiä. Lähes kaikki hoitajat olivat sitä mieltä, että hoitohenkilökunnalla ei ole riittävästi aikaa saattohoitopotilaalle. Sairaalan tilat eivät vastaajien mielestä olleet kovin sopivat saattohoitoon. Omaisille on aina pyritty järjestämään mahdollisuus potilaan luona oloon niin paljon kuin he haluavat. Tuloksien perusteella potilaiden perushoidosta huolehditaan hyvin ja potilaan toiveet huomioon ottaen. Omaisten haastatteluissa esille nousi omaisten tarve saada selvää informaatiota puolisonsa tilasta loppuvaiheessa. Kivun ja muiden oireiden lievitykseen puolisot olivat pääasiassa tyytyväisiä ja he kokivat että voitava tehtiin. Suurin osa puolisoista oli tyytyväisiä perushoitoon. Saattohoitoympäristöä koskevat kokemukset vaihtelivat jonkun verran. Osa potilaista oli saanut yksityisen huoneen, mutta osa oli joutunut olemaan isommassa huoneessa ja jakamaan sen muiden kanssa. Puolisolle kumppanin kuoleman lähestyminen on hämmentävä ja todennäköisesti uusi tilanne. He kaipaisivat lääkäriltä näkyvämpää roolia myös loppuvaiheessa.