Työaika-autonomian ja työaikaergonomian vaikutus hoitajien työhyvinvointiin
Pihlaja, Jenni; Mäkinen, Sonja (2015)
Pihlaja, Jenni
Mäkinen, Sonja
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120118657
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120118657
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää työaika-autonomian ja työaikaergonomian vaikutusta hoitajien työhyvinvointiin kvantitatiivista menetelmää käyttäen. Työn aihe saatiin Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä. Työssä selvitettiin miten hoitajat kokevat työaika-autonomian ja työaikaergonomian vaikuttavan heidän työhyvinvointiinsa sekä toteutetaanko työaikaergonomisia periaatteita työaika-autonomisessa työvuorosuunnittelussa. Opinnäytetyöprosessin tavoitteena on lisätä hoitajien tietämystä työaika-autonomisesta ja työaikaergonomisesta työvuorosuunnittelusta, sekä niiden mahdollisuuksista vaikuttaa työhyvinvointiin. Tavoitteena on myös motivoida työntekijöitä kokeilemaan jaksamista tukevia ratkaisuja työvuorosuunnittelussa.
Aineisto kerättiin sähköisillä kyselykaavakkeilla kevään 2015 aikana kolmelta eri Pirkanmaan sairaanhoitopiirin vuodeosastolta. Kyselykaavakkeeseen vastasi 26 hoitajaa, vastausprosentti oli 43,3. Aineisto analysoitiin määrällisesti.
Opinnäytetyön tuloksissa havaittiin, että työaika-autonomialla oli myönteistä vaikutusta hoitajien työhyvinvointiin: eniten sillä koettiin olevan vaikutusta hoitajien vapaa-aikaan, työssä jaksamiseen, työtyytyväisyyteen ja perhe-elämään. Työaikaergonomialla oli myönteistä vaikutusta erityisesti työssä jaksamiseen, mutta sen toteuttamisessa nähtiin joitakin käytännön ongelmia. Työaika-autonomisessa työvuorosuunnittelussa toteutettiin jonkin verran työaikaergonomisia suosituksia, mutta oli huomattavissa, että työvuorosuunnittelussa valittiin suunnitellusti kuormittavia ratkaisuja. Opinnäytetyöprosessin aikana havaittiin, että yksilökohtaiset toiveet voivat olla ristiriidassa yleisten suositusten kanssa. Tuloksia voidaan hyödyntää kyseisillä osastoilla joilta aineisto on kerätty, yleistettävyys muihin työyhteisöihin on haastavaa pienen otoskoon vuoksi.
Johtopäätöksenä tuloksista voidaan todeta työaika-autonomialla ja työaikaergonomialla olevan myönteistä vaikutusta työhyvinvointiin. Kehittämistarpeena on tutkia laadullisesti kuormittavien tekijöiden käyttöön johtavia syitä työvuorosuunnittelussa. Työntekijät kokivat työaikaergonomisessa työvuorosuunnittelussa käytännön ongelmia, joten kehittämistarpeena voisi pohtia muutoksia jotka tekisivät työaikaergonomiasta käytännöllisemmän työn ja työntekijän kannalta.
Aineisto kerättiin sähköisillä kyselykaavakkeilla kevään 2015 aikana kolmelta eri Pirkanmaan sairaanhoitopiirin vuodeosastolta. Kyselykaavakkeeseen vastasi 26 hoitajaa, vastausprosentti oli 43,3. Aineisto analysoitiin määrällisesti.
Opinnäytetyön tuloksissa havaittiin, että työaika-autonomialla oli myönteistä vaikutusta hoitajien työhyvinvointiin: eniten sillä koettiin olevan vaikutusta hoitajien vapaa-aikaan, työssä jaksamiseen, työtyytyväisyyteen ja perhe-elämään. Työaikaergonomialla oli myönteistä vaikutusta erityisesti työssä jaksamiseen, mutta sen toteuttamisessa nähtiin joitakin käytännön ongelmia. Työaika-autonomisessa työvuorosuunnittelussa toteutettiin jonkin verran työaikaergonomisia suosituksia, mutta oli huomattavissa, että työvuorosuunnittelussa valittiin suunnitellusti kuormittavia ratkaisuja. Opinnäytetyöprosessin aikana havaittiin, että yksilökohtaiset toiveet voivat olla ristiriidassa yleisten suositusten kanssa. Tuloksia voidaan hyödyntää kyseisillä osastoilla joilta aineisto on kerätty, yleistettävyys muihin työyhteisöihin on haastavaa pienen otoskoon vuoksi.
Johtopäätöksenä tuloksista voidaan todeta työaika-autonomialla ja työaikaergonomialla olevan myönteistä vaikutusta työhyvinvointiin. Kehittämistarpeena on tutkia laadullisesti kuormittavien tekijöiden käyttöön johtavia syitä työvuorosuunnittelussa. Työntekijät kokivat työaikaergonomisessa työvuorosuunnittelussa käytännön ongelmia, joten kehittämistarpeena voisi pohtia muutoksia jotka tekisivät työaikaergonomiasta käytännöllisemmän työn ja työntekijän kannalta.