KOKO TARINA - : retrospektiivinen palvelukokemusten tarkastelu syrjäytymisriskin selittäjänä.
Kettunen, Raimo (2016)
Kettunen, Raimo
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701301784
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701301784
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kettunen Raimo Koko tarina - retrospektiivinen palvelukokemusten tarkastelu syrjäytymisriskin selittäjänä
Helsinki. Syksy 2016, s.113, 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Päihteet ja syrjäytyminen, sosionomi (YAMK).
‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐
Opinnäytetyössä tutkittiin syrjäytymisriskissä olevien nuorten kokemuksia opintojen ohessa saaduista palveluista ja tukitoimista retrospektiivisesti yläasteelta haastatteluhetkeen. Nuorten kokemuksia peilattiin myös nuoren kulloiseenkin kehityspsykologiseen vaiheeseen. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Kaarinan kaupungin etsivän nuorisotyön asiakkuudessa olevat 18-25 – vuotiaat nuoret. Tutkimus on laadullinen haastattelututkimus ja tutkimusaineisto (N = 6) koottiin huhti-toukokuussa 2016 ennakkoon muodostettujen kriteereiden kautta. Kriteereinä olivat 1) nuorella ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta, 2) nuori ei käy töissä, 3) ei ole asepalveluksessa, 4) eikä hoida lapsia kotona ja 5) nuori on ollut 6 kuukautta vuodesta työtön tai toimeentulotuen saaja.
Vastausten perusteella nuoret korostivat ensisijaisesti vuorovaikutuksen merkitystä siihen, miten he hyötyivät saamastaan palvelusta. Keskeiseksi tekijäksi nousi se, että nuoren ja työntekijän välille on muodostunut luottamuksellinen ja turvallinen suhde ja tämän luomiseen vaaditaan aikaa ja sitä, että nuorelle annetaan henkistä tilaa. Henkilökohtainen palveluohjauksellinen työote mahdollisti edellisen lisäksi sen, että nuori sai tilanteeseensa tietoa ja apua sekä käytännön tukea yhdeltä ja samalta ihmiseltä. Tämän rinnalle kaivattiin myös laajempia ja toimivampia sähköisiä palveluja sekä tiedonsaannin että etuisuuksien hakemisen yhteydessä. Aiemmilla negatiivisilla palvelukokemuksilla oli haitallinen vaikutus siihen, että nuori kykeni luottamaan auttajiin, mutta myöhemmillä positiivisilla kokemuksilla luottamusta pystyttiin myös palauttamaan.
Esille nousi myös erityisesti perusopetuksen osalta se, että ammatinvalinnanohjaukseen panostettaisiin entistä enemmän ja pidemmän aikaa. Iän merkitys avunpyytämiseen näyttäytyi kahdella tavalla. Murrosiässä avunpyytämisen este oli leimautumisen pelko ja n. 20-vuotiaana vaikeutena oli itsenäisen selviämisen pakko, koska on jo aikuinen. Molempiin löytyi perustat siitä, kun tarkasteli ihmisen psykologisia kehitystehtäviä itsenäiseen aikuisuuteen kasvamisessa.
Asiasanat: syrjäytyminen, nuoruus, kehityspsykologia, palveluohjaus
Kettunen Raimo Koko tarina - retrospektiivinen palvelukokemusten tarkastelu syrjäytymisriskin selittäjänä
Helsinki. Syksy 2016, s.113, 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Päihteet ja syrjäytyminen, sosionomi (YAMK).
‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐
Opinnäytetyössä tutkittiin syrjäytymisriskissä olevien nuorten kokemuksia opintojen ohessa saaduista palveluista ja tukitoimista retrospektiivisesti yläasteelta haastatteluhetkeen. Nuorten kokemuksia peilattiin myös nuoren kulloiseenkin kehityspsykologiseen vaiheeseen. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Kaarinan kaupungin etsivän nuorisotyön asiakkuudessa olevat 18-25 – vuotiaat nuoret. Tutkimus on laadullinen haastattelututkimus ja tutkimusaineisto (N = 6) koottiin huhti-toukokuussa 2016 ennakkoon muodostettujen kriteereiden kautta. Kriteereinä olivat 1) nuorella ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta, 2) nuori ei käy töissä, 3) ei ole asepalveluksessa, 4) eikä hoida lapsia kotona ja 5) nuori on ollut 6 kuukautta vuodesta työtön tai toimeentulotuen saaja.
Vastausten perusteella nuoret korostivat ensisijaisesti vuorovaikutuksen merkitystä siihen, miten he hyötyivät saamastaan palvelusta. Keskeiseksi tekijäksi nousi se, että nuoren ja työntekijän välille on muodostunut luottamuksellinen ja turvallinen suhde ja tämän luomiseen vaaditaan aikaa ja sitä, että nuorelle annetaan henkistä tilaa. Henkilökohtainen palveluohjauksellinen työote mahdollisti edellisen lisäksi sen, että nuori sai tilanteeseensa tietoa ja apua sekä käytännön tukea yhdeltä ja samalta ihmiseltä. Tämän rinnalle kaivattiin myös laajempia ja toimivampia sähköisiä palveluja sekä tiedonsaannin että etuisuuksien hakemisen yhteydessä. Aiemmilla negatiivisilla palvelukokemuksilla oli haitallinen vaikutus siihen, että nuori kykeni luottamaan auttajiin, mutta myöhemmillä positiivisilla kokemuksilla luottamusta pystyttiin myös palauttamaan.
Esille nousi myös erityisesti perusopetuksen osalta se, että ammatinvalinnanohjaukseen panostettaisiin entistä enemmän ja pidemmän aikaa. Iän merkitys avunpyytämiseen näyttäytyi kahdella tavalla. Murrosiässä avunpyytämisen este oli leimautumisen pelko ja n. 20-vuotiaana vaikeutena oli itsenäisen selviämisen pakko, koska on jo aikuinen. Molempiin löytyi perustat siitä, kun tarkasteli ihmisen psykologisia kehitystehtäviä itsenäiseen aikuisuuteen kasvamisessa.
Asiasanat: syrjäytyminen, nuoruus, kehityspsykologia, palveluohjaus