Luonnon vaikutus ihmisen hyvinvointiin
Sormo, Kia (2017)
Sormo, Kia
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704114631
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704114631
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa tutkittua tietoa luonnon vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin kirjallisuuskatsauksen avulla. Tavoitteena oli tuottaa kirjallisuuskatsaus pohjautuen tähän tutkittuun tietoon luonnon vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin. Toimeksiantajana toimi Lohjan kaupunki. Tämä opinnäytetyö oli osa Lohjalle valmistunutta luontopolkuhanketta, joka valmistui Lohjan Liessaareen vuonna 2016.
Opinnäytetyössä oli kaksi tutkimuskysymystä, jotka muotoiltiin seuraavasti: Minkälaiset tekijät luonnossa edistävät ihmisen hyvinvointia? Minkälaiset tekijät luonnossa estävät ihmisen hyvinvointia? Teoreettinen viitekehys koostui kirjallisuuskatsauksen teoriasta sekä opinnäytetyöhön liittyneistä keskeisistä käsitteistä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroitua kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsaukseen etsittiin erilaisten sisäänotto- ja poisjättökriteerien avulla aineistoa ja saatiin yhteensä 10 analysoitavaa tutkimusta. Tutkittava aineisto analysoitiin käyttäen kuvailevaa luokittelua. Aluksi aineisto jaettiin tutkimuskysymysten kautta edistäviin ja estäviin tekijöihin, ja tämän jälkeen aineisto ryhmiteltiin käsitteisiin ja niitä vastaaviin alatekijöihin.
Katsauksen perusteella luonnolla on hyvinvointia lisääviä tekijöitä, ja sen nähdään edistävän ihmisen mielialaa, ja pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna se parantaa ihmisen hyvinvointia. Luontokokemukset lisäävät positiivisia ja poistavat negatiivisia tuntemuksia. Luonnossa tai viheralueissa ihminen arvostaa erityisesti rauhaa, hiljaisuutta tai niiden arkeen tuomaa vaihtelua. Metsä tai luontoalue on monen ihmisen mielipaikka, ja luonnon läheisyyden nähdään vaikuttavan asuinpaikan valintaan, koska luonto- tai viheralue asuinpaikan läheisyydessä on esimerkiksi yhteydessä lasten kokemaan terveyteen. Lisäksi esteettömyyden koettiin lisäävän ikäihmisten ulkona liikkumisen mahdollisuuksia sekä parantavan heidän yhteyttään luontoon. Estäviä tekijöitä luonnon tarjoamalle hyvinvoinnille toi muuttoliike, koska ihmiset muuttavat kasvukeskuksiin ja on yhä vaikeampaa saada luonnosta toivottavia hyvinvointivaikutuksia. Lisäksi rajoittavana tekijänä koettiin pelot, joita oli esimerkiksi metsään menon pelko ja ikäihmisillä kaatumisen tai ryöstetyksi tulemisen pelko. Lähiviheralueiden ei koettu vastaavan tarpeeseen tilasta tai vapaudesta, ja kaupungissa asuvat kertoivat hakevansa ulkopuolisia luontokokemuksia useammin kesällä kuin talvella.
Opinnäytetyössä oli kaksi tutkimuskysymystä, jotka muotoiltiin seuraavasti: Minkälaiset tekijät luonnossa edistävät ihmisen hyvinvointia? Minkälaiset tekijät luonnossa estävät ihmisen hyvinvointia? Teoreettinen viitekehys koostui kirjallisuuskatsauksen teoriasta sekä opinnäytetyöhön liittyneistä keskeisistä käsitteistä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroitua kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsaukseen etsittiin erilaisten sisäänotto- ja poisjättökriteerien avulla aineistoa ja saatiin yhteensä 10 analysoitavaa tutkimusta. Tutkittava aineisto analysoitiin käyttäen kuvailevaa luokittelua. Aluksi aineisto jaettiin tutkimuskysymysten kautta edistäviin ja estäviin tekijöihin, ja tämän jälkeen aineisto ryhmiteltiin käsitteisiin ja niitä vastaaviin alatekijöihin.
Katsauksen perusteella luonnolla on hyvinvointia lisääviä tekijöitä, ja sen nähdään edistävän ihmisen mielialaa, ja pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna se parantaa ihmisen hyvinvointia. Luontokokemukset lisäävät positiivisia ja poistavat negatiivisia tuntemuksia. Luonnossa tai viheralueissa ihminen arvostaa erityisesti rauhaa, hiljaisuutta tai niiden arkeen tuomaa vaihtelua. Metsä tai luontoalue on monen ihmisen mielipaikka, ja luonnon läheisyyden nähdään vaikuttavan asuinpaikan valintaan, koska luonto- tai viheralue asuinpaikan läheisyydessä on esimerkiksi yhteydessä lasten kokemaan terveyteen. Lisäksi esteettömyyden koettiin lisäävän ikäihmisten ulkona liikkumisen mahdollisuuksia sekä parantavan heidän yhteyttään luontoon. Estäviä tekijöitä luonnon tarjoamalle hyvinvoinnille toi muuttoliike, koska ihmiset muuttavat kasvukeskuksiin ja on yhä vaikeampaa saada luonnosta toivottavia hyvinvointivaikutuksia. Lisäksi rajoittavana tekijänä koettiin pelot, joita oli esimerkiksi metsään menon pelko ja ikäihmisillä kaatumisen tai ryöstetyksi tulemisen pelko. Lähiviheralueiden ei koettu vastaavan tarpeeseen tilasta tai vapaudesta, ja kaupungissa asuvat kertoivat hakevansa ulkopuolisia luontokokemuksia useammin kesällä kuin talvella.