Vuokraviljelyn muutokset ja kehittäminen
Hämäläinen, Olli (2010)
Hämäläinen, Olli
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005108688
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005108688
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli esittää kehitysajatuksia vuokraviljelylle sen nykyisessä toimintaympäristössä. Työni tarkoituksena oli myös selvittää merkittävimmät näkemykset, joita aktiivi- ja passiiviviljelijöillä on pellonvuokrauksesta tänä päivänä.
Suomessa vuokraviljelyn historia ulottuu noin 1200- luvulle, jolloin ensimmäiset ruotsalaiset asettuivat varsinaissuomalaisten ja hämäläisten kalavesien ääreen syntyneisiin kyliin. Samalla maanviljelyskulttuuri voimistui Suomessa ja säädettiin ensimmäiset vuokraviljelyä koskeneet lakipykälät valtakunnallisissa maakuntalaeissa.
Noin 100 vuotta sitten vuokraviljely oli merkittävä yhteiskunnallinen kulmakivi. Väestönkasvu 1860-luvulla aiheutti sen, ettei vasta alussaan ollut teollisuus pystynyt työllistämään kuin pienen osan väestöstä. Samalla myös viljelyskelpoinen maa väheni ja vuokraehdot alkoivat kiristyä. Tämä aiheutti ongelman, jota kutsutaan tänä päivänä nimellä torpparikysymys. Ratkaisu torpparikysymykseen saatiin vasta vuonna 1918, kun laki torppien lunastamisesta itsenäiseksi säädettiin.
Nykyisin Suomi on osa Euroopan Unionia ja vuokraviljelyn on todettu kasvaneen huomattavasti viime vuosina. Vuokrapeltojen kasvukunto on samalla heikentynyt, sillä nykyiset lyhytaikaiset vuokrasopimukset eivät kannusta vuokrapeltojen perusparannustoimiin. Vuokrapeltojen on myös todettu sijaitsevan kauempana kuin vuokraajan omistamien peltojen. Tämä aiheuttaa lisäkustannuksia maanvuokraajalle.
Työni toteutin haastattelemalla aktiivisesti maataloutta harjoittavia maanviljelijöitä ja ns. passiivisia maanomistajia vuokraviljelyyn liittyvillä kysymyksillä. Lisäksi tutkin vuokraviljelyä kirjallisuuden, maataloustilastojen ja IACS- peltolohkorekisterin perusteella.
Opinnäytetyöni antaa ehdotuksia sille, mihin suuntaan vuokraviljelyä voitaisiin jatkossa kehittää. Pellonvuokrausjärjestelmien kehittäminen on yksi keskeisistä kehityskohteista. Lisäksi paikallisten viranomaisten tulisi tiivistää yhteistyötään maanhankinta- ja sosiaalisissa tehtävissä.
Suomessa vuokraviljelyn historia ulottuu noin 1200- luvulle, jolloin ensimmäiset ruotsalaiset asettuivat varsinaissuomalaisten ja hämäläisten kalavesien ääreen syntyneisiin kyliin. Samalla maanviljelyskulttuuri voimistui Suomessa ja säädettiin ensimmäiset vuokraviljelyä koskeneet lakipykälät valtakunnallisissa maakuntalaeissa.
Noin 100 vuotta sitten vuokraviljely oli merkittävä yhteiskunnallinen kulmakivi. Väestönkasvu 1860-luvulla aiheutti sen, ettei vasta alussaan ollut teollisuus pystynyt työllistämään kuin pienen osan väestöstä. Samalla myös viljelyskelpoinen maa väheni ja vuokraehdot alkoivat kiristyä. Tämä aiheutti ongelman, jota kutsutaan tänä päivänä nimellä torpparikysymys. Ratkaisu torpparikysymykseen saatiin vasta vuonna 1918, kun laki torppien lunastamisesta itsenäiseksi säädettiin.
Nykyisin Suomi on osa Euroopan Unionia ja vuokraviljelyn on todettu kasvaneen huomattavasti viime vuosina. Vuokrapeltojen kasvukunto on samalla heikentynyt, sillä nykyiset lyhytaikaiset vuokrasopimukset eivät kannusta vuokrapeltojen perusparannustoimiin. Vuokrapeltojen on myös todettu sijaitsevan kauempana kuin vuokraajan omistamien peltojen. Tämä aiheuttaa lisäkustannuksia maanvuokraajalle.
Työni toteutin haastattelemalla aktiivisesti maataloutta harjoittavia maanviljelijöitä ja ns. passiivisia maanomistajia vuokraviljelyyn liittyvillä kysymyksillä. Lisäksi tutkin vuokraviljelyä kirjallisuuden, maataloustilastojen ja IACS- peltolohkorekisterin perusteella.
Opinnäytetyöni antaa ehdotuksia sille, mihin suuntaan vuokraviljelyä voitaisiin jatkossa kehittää. Pellonvuokrausjärjestelmien kehittäminen on yksi keskeisistä kehityskohteista. Lisäksi paikallisten viranomaisten tulisi tiivistää yhteistyötään maanhankinta- ja sosiaalisissa tehtävissä.