Uudelleensynnyttäjien kokemukset äitiysneuvolan työmuodoista
Syrjälä, Heidi (2010)
Syrjälä, Heidi
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005199810
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005199810
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää uudelleensynnyttäjien kokemuksia äitiysneuvolan työmuodoista. Äitiysneuvolan työmuodoista selvitettiin terveystarkastuksia, terveysneuvontaa, perhevalmennusta ja kotikäyntejä. Tavoitteena oli, että tutkimuksesta saaduilla tiedoilla äitiysneuvoloissa työskentelevät terveydenhoitajat voivat kehittää omaa työtänsä uudelleensynnyttäjien kohdalla. Tutkimus oli luonteellaan määrällinen eli kvantitatiivinen. Kohderyhmä oli Sastamalan perusturvakuntayhtymän äitiysneuvoloissa asioivat uudelleensynnyttäjät. Kyselylomakkeita jaettiin 70 ja lomakkeita palautettiin 40, joista 37 hyväksyttiin mukaan. Vastausprosentti oli 53 %. Aineisto analysoitiin tilastollisesti. Tulokset raportointiin prosentteina ja frekvensseinä. Taulukoita ja kuvioita käytettiin tutkimustulosten selkeyttämiseksi. Avoimet vastaukset analysoitiin sisällön erittelyllä. Enemmistön synnytysten määrä oli 2-4. Terveystarkastus koettiin positiivisena isän huomioimista lukuun ottamatta. Vastaajat kokivat, että terveystarkastuksissa oli käsitelty asioita hyvin, kuten verenpainetta ja sikiön sydämen sykettä. Vain verikokeita, gynekologista tutkimusta ja sikiön tarjontaa oli käsitelty jonkin verran. Enemmän tietoa olisi haluttu esimerkiksi raskauden aikaisista ongelmista ja sikiön tarjonnasta. Terveysneuvonta sai hyvin vaihtelevia arvosanoja. Vastaajat kokivat, että terveysneuvonnan sisältöä oli käsitelty pääasiassa melko vähän tai jonkin verran. Suurimman osan mukaan ei käsitelty lainkaan liikenneturvallisuutta, raskausajan hygieniaa, päihteitä ja synnytykseen liittyviä aiheita. Terveysneuvonta koettiin melko hyödyllisenä. Perhevalmennukseen olisi halunnut osallistua 11 %. Muut kokivat asian tutuksi, joten eivät kokeneet perhevalmennusta tarpeelliseksi ja sitä mieltä olivat myös isät. Isistä 11 % halusi ja oli osallistunut perhevalmennukseen, koska lapsi oli näiden isien ensimmäinen. Suurin osa äideistä ja isistä ei halunnut raskauden aikaista kotikäyntiä, koska sille ei koettu tarvetta. Synnytyksen jälkeinen kotikäynti tehtiin kaikkien luo ja siihen osallistui 22 isää. Enemmistö koki kotikäynnin hyödyllisenä ja myönteisenä. Vastaajista 73 % käyttäisi nettineuvolaa, jos siihen olisi mahdollisuus. Tämän tutkimuksen pohjalta olisi mielenkiintoista toteuttaa tutkimus mitä uudelleensynnyttäjät tietävät jo raskaudesta ja äitiysneuvolan työmuodoista, ja mistä he kaipaisivat lisätietoa. Mielenkiintoista olisi myös tutkia mikä selittää isien osallistumattomuuden äitiysneuvolan käynteihin.