Päivystyksen ja osaston rajapinnassa - potilaan siirtoprosessin kehittäminen
Björk-Keihäs, Jessica (2018)
Björk-Keihäs, Jessica
Yrkeshögskolan Arcada
2018
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121321497
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121321497
Tiivistelmä
Potilaan siirtyminen päivystyksestä osastolle on rajapinnan ylittävää toimintaa, joka on todettu olevan potilasturvallisuusriski. Potilaan fyysisen siirtymisen lisäksi, hoitovastuu potilaasta siirtyy terveydenhuollon ammattilaiselta toiselle. Tiedonkulku on oleellinen toiminto potilaan siirtoprosessissa. Työntekijä on keskeisessä asemassa suorittamassa potilaan siirtoprosessia ja SEIPS 2.0 -mallin mukaan työntekijän toimiin vaikuttavat työjärjestelmän eri komponentit. Tämän työn tarkoituksena oli kehittää potilaan siirtoprosessia selvittämällä, miten työntekijän toimia pystyttäisiin paremmin tukemaan turvallisen potilaan siirtoprosessin suorittamiseksi. Aineisto kerättiin haastattelemalla sairaanhoitajia päivystyksestä (n=5) ja osastolta (n=5). Aineisto analysoitiin induktiivisella ja deduktiivisellä sisällönanalyysillä sekä abduktiivisen päättelyn avulla. Induktiivisen sisällönanalyysin avulla selvisi, että sairaanhoitajien välisessä tiedonsiirtotilanteessa rakenteisen raportointimallin noudattaminen ei ollut säännönmukaista. Päivystyksen sairaanhoitajat joutuivat luovuttamaan potilaita, joita he eivät olleet hoitaneet. Osaston sairaanhoitajat tarkastivat usein vastaanottamansa tiedon vielä toisesta lähteestä. Deduktiivisen sisällönanalyysin mukaan päivystyksen sairaanhoitajalla oli kapeampi näkemys potilaan siirtoprosessista kuin osaston sairaanhoitajalla. Päivystyksen lääkärillä oli merkittävä vaikutus käsiteltävän tiedon laatuun potilaan siirtoprosessissa. Abduktiivinen päättely osoitti, että selkeämpi työnjako päivystyksen lääkärin ja sairaanhoitajan välillä suullisen tiedonsiirron yhteydessä, voisi lisätä laadukkaan tiedon siirtymistä osastolle. Lähtevän potilaan arviointikriteereiden implementointi päivystyksessä voisi tuoda enemmän tietoutta potilaan tämänhetkisestä tilasta. Johtopäätöksenä voidaan pitää, että yhteneväisempi näkemys potilaan siirtoprosessista loisi paremmat edellytykset tiimityöskentelyyn ja yhteisen potilasturvallisuuskulttuurin kehittämiseen, jotka ovat turvallisen siirtoprosessin toteuttamisen kannalta oleellisia tekijöitä.