Arviointimenetelmien käyttöönotto TOIKE -hankkeen koulutusvaiheessa
Höri, Hanna; Patoranta, Hanna-Kaisa (2010)
Höri, Hanna
Patoranta, Hanna-Kaisa
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060211260
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060211260
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme on osa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen kuntoutusyksikön toimintaterapian ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyössä toteuttamaa TOIKE -hanketta (Iäkkäiden helsinkiläisten toimintaterapia-arvioinnin kehittäminen). Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Helsingin Herttoniemen sairaalan toimintaterapian kanssa. Opinnäytetyön tehtävä on kuvata arviointikäytänteiden muutosprosessia Herttoniemen sairaalassa korostaen toimintaterapeuttien kokemusta siitä. Tarkastelemme muutosprosessia Marja Nevalaisen hyvän implementoinnin mallin avulla. Tarkoituksena on selvittää arviointikäytänteiden muutosprosessia estäviä ja edistäviä tekijöitä sekä kuvata, mitä hyötyä Herttoniemen sairaalan toimintaterapeutit kokevat saavansa TOIKE -hankkeesta.
Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla TOIKE -hankkeen koulutuspäiviä sekä kolmella teemahaastattelulla syksyn 2009 ja talven 2010 aikana. Haastattelut toteutettiin Herttoniemen sairaalassa. Haastattelut äänitettiin, minkä jälkeen ne litteroitiin pelkistäen tekstiksi. Pelkistykset jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen, toimintaterapeuttien saamaa hyötyä kuvaavat pelkistykset, analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Toinen ryhmä analysoitiin teorialähtöisesti hyvän implementoinnin mallin mukaan, jolloin saatiin eriteltyä muutosprosessin estävät ja edistävät tekijät.
Tulosten mukaan Herttoniemen sairaalan toimintaterapiassa tapahtuneessa arviointikäytänteiden implementointiprosessissa ilmeni hyvän implementoinnin mallin mukaisia menetelmien käyttöönottoa edistäviä ja estäviä tekijöitä. Toimintaterapeutit olivat motivoituneita hankkeeseen ja osallistuivat koulutuksiin aktiivisesti. He pitivät koulutuksia pääosin antoisina ja kokivat saaneensa konkreettisia uusia työvälineitä yhteisen arviointikansion ja MOHOST -arviointimenetelmän muodossa. Koulutuksilta he olisivat toivoneet käytännönläheisempiä aiheita ja opetusmenetelmiä.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että toimintaterapeutit hyötyivät TOIKE-hankkeen koulutuksista. Hyöty ilmenee eri arviointikäytänteiden yhdenmukaistumisen mukanaan tuomana arvioinnin luotettavuutena, oman työn kehittämisen juurtumisena entistä enemmän osaksi päivittäistä työtä, sekä arviointiin saatuina konkreettisina työkaluina.
Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla TOIKE -hankkeen koulutuspäiviä sekä kolmella teemahaastattelulla syksyn 2009 ja talven 2010 aikana. Haastattelut toteutettiin Herttoniemen sairaalassa. Haastattelut äänitettiin, minkä jälkeen ne litteroitiin pelkistäen tekstiksi. Pelkistykset jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen, toimintaterapeuttien saamaa hyötyä kuvaavat pelkistykset, analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Toinen ryhmä analysoitiin teorialähtöisesti hyvän implementoinnin mallin mukaan, jolloin saatiin eriteltyä muutosprosessin estävät ja edistävät tekijät.
Tulosten mukaan Herttoniemen sairaalan toimintaterapiassa tapahtuneessa arviointikäytänteiden implementointiprosessissa ilmeni hyvän implementoinnin mallin mukaisia menetelmien käyttöönottoa edistäviä ja estäviä tekijöitä. Toimintaterapeutit olivat motivoituneita hankkeeseen ja osallistuivat koulutuksiin aktiivisesti. He pitivät koulutuksia pääosin antoisina ja kokivat saaneensa konkreettisia uusia työvälineitä yhteisen arviointikansion ja MOHOST -arviointimenetelmän muodossa. Koulutuksilta he olisivat toivoneet käytännönläheisempiä aiheita ja opetusmenetelmiä.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että toimintaterapeutit hyötyivät TOIKE-hankkeen koulutuksista. Hyöty ilmenee eri arviointikäytänteiden yhdenmukaistumisen mukanaan tuomana arvioinnin luotettavuutena, oman työn kehittämisen juurtumisena entistä enemmän osaksi päivittäistä työtä, sekä arviointiin saatuina konkreettisina työkaluina.