”Minkä takia muulla nauhalla ei voi tehä?” : Aikuisen sitoutuneisuus lapsen osallisuuden tukijana päiväkodissa
Siira, Tiina (2010)
Siira, Tiina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515493
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515493
Tiivistelmä
Pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön hankkeessa (VKK-Metro) vuonna 2010—2011 yhtenä tavoitteena on lapsen ja vanhemman osallisuuden vahvistaminen. VKK-Metro-hankkeeseen osallistuvat pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin yliopisto, alueen ammattikorkeakoulut ja pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca. Erään hankkeeseen osallistuvan päiväkodin kahden 3—5-vuotiaiden ryhmän aikuiset halusivat kehittää lapsen osallisuutta. Aikuisen sensitiivisyyden kehittäminen on keino lisätä lapsen osallisuutta. Kehittämistehtävän tavoitteena oli löytää päiväkodin aikuisille kehittämiskohteita sekä vahvuuksia aikuisen sitoutuneisuuden näkökulmasta. Aikuisen sitoutuneisuuteen sisältyy herkkyys, aktivointi ja autonomia. Pascalin ym. (1995) kehittämällä havainnointikaavakkella Adult Engagement Scale (AES) voidaan tutkia aikuisen sitoutuneisuutta. Pascal ym. (1995) ovat kehittäneet mittarin Laeversin kehittämän Adult Style Observation Schedule for Early Childhood Education (1993) –mittarin pohjalta.
Kehittämistyön lähestymistapa oli toimintatutkimus, jossa käytettiin osallistuvaa havainnointia ja yhteistä reflektointia pääasiallisina tutkimusmenetelminä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys ja tutkimuskysymykset ovat rakentuneet tutkimusprosessin aikana. Tutkimuskysymykset muodostuivat seuraaviksi: Miten aikuisen sitoutuneisuus ilmenee? Mitkä tekijät edistävä tai estävät aikuisen sitoutuneisuutta? Miten sitoutuneita lapset ovat aikuisen ohjaustilanteissa ja vapaan leikin tilanteissa? Aikuisen sitoutuneisuutta tutkivasta AES-mittarista (Adult Engagement Scale) muokattiin Aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksen reflektiomalli. Päiväkodin aikuiset tutustuivat aikuisen sitoutuneisuuden käsitteeseen ja malliin, jonka avulla aikuiset tutkivat videoituja aikuisen ja lapsen vuorovaikutustilanteita. Tutkimukseen kuului osana myös lapsen sitoutuneisuuden mittaaminen. Laeversin (1997) kehittämän lasten sitoutuneisuutta mittaavan LIS-YC-mittarin avulla tutkittiin lasten sitoutuneisuutta aikuisen ohjaustilanteissa ja lasten vapaan leikin tilanteissa. Päiväkodin aikuisten reflektioita omista ohjaustilanteista analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Päiväkodin aikuisilla oli herkkyyttä tunnistaa lapsen tarpeita. Heillä oli myös taitoa aktivoida lasta. Lasten sitoutuneisuuden keskiarvo aikuisen ohjaustilanteissa oli 4.1. Vapaan leikin tilanteissa lasten sitoutuneisuuden keskiarvo oli 4. Aikuisen sitoutuneisuuden kannalta merkittäviä tekijöitä olivat lapsiryhmän koko ja koostumus, keskeytykset ja päiväkodin struktuuri. Lapsen sitoutuneisuuden kannalta merkittäviä tekijöitä olivat lapsen ominaispiirteet, aikuisen sitoutuneisuus ja läsnäolo, tila ja lapsiryhmän koko. Keväällä 2010 päiväkodin aikuiset seurasivat, miten paljon aikuiset keskeyttävät aikuisen ja lapsen välistä vuorovaikutusta. He ottivat käyttöönsä viestivihot, johon kirjataan viestit. Viestivihko toimi myös lapsista tehtyjen havaintojen dokumentointivälineenä. Tiimien oman toiminnan suunnitteluaikaa oli lisätty. Johtaja oli hyötynyt Aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksen reflektointimallista. Hän oli hyödyntänyt sitä rekrytoinnissa ja kehityskeskusteluissa. Havainnoinnin ja sadutuksen avulla aikuiset voivat harjoitella lapsen kuulemista ja näin lisätä lapsen osallisuutta. Pienryhmätyöskentely auttaa aikuista sitoutumaan vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Sitoutuneet aikuiset voivat vaikuttaa myös lapsen sitoutuneisuuteen vaikuttaviin tekijöihin.
Kehittämistyön lähestymistapa oli toimintatutkimus, jossa käytettiin osallistuvaa havainnointia ja yhteistä reflektointia pääasiallisina tutkimusmenetelminä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys ja tutkimuskysymykset ovat rakentuneet tutkimusprosessin aikana. Tutkimuskysymykset muodostuivat seuraaviksi: Miten aikuisen sitoutuneisuus ilmenee? Mitkä tekijät edistävä tai estävät aikuisen sitoutuneisuutta? Miten sitoutuneita lapset ovat aikuisen ohjaustilanteissa ja vapaan leikin tilanteissa? Aikuisen sitoutuneisuutta tutkivasta AES-mittarista (Adult Engagement Scale) muokattiin Aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksen reflektiomalli. Päiväkodin aikuiset tutustuivat aikuisen sitoutuneisuuden käsitteeseen ja malliin, jonka avulla aikuiset tutkivat videoituja aikuisen ja lapsen vuorovaikutustilanteita. Tutkimukseen kuului osana myös lapsen sitoutuneisuuden mittaaminen. Laeversin (1997) kehittämän lasten sitoutuneisuutta mittaavan LIS-YC-mittarin avulla tutkittiin lasten sitoutuneisuutta aikuisen ohjaustilanteissa ja lasten vapaan leikin tilanteissa. Päiväkodin aikuisten reflektioita omista ohjaustilanteista analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Päiväkodin aikuisilla oli herkkyyttä tunnistaa lapsen tarpeita. Heillä oli myös taitoa aktivoida lasta. Lasten sitoutuneisuuden keskiarvo aikuisen ohjaustilanteissa oli 4.1. Vapaan leikin tilanteissa lasten sitoutuneisuuden keskiarvo oli 4. Aikuisen sitoutuneisuuden kannalta merkittäviä tekijöitä olivat lapsiryhmän koko ja koostumus, keskeytykset ja päiväkodin struktuuri. Lapsen sitoutuneisuuden kannalta merkittäviä tekijöitä olivat lapsen ominaispiirteet, aikuisen sitoutuneisuus ja läsnäolo, tila ja lapsiryhmän koko. Keväällä 2010 päiväkodin aikuiset seurasivat, miten paljon aikuiset keskeyttävät aikuisen ja lapsen välistä vuorovaikutusta. He ottivat käyttöönsä viestivihot, johon kirjataan viestit. Viestivihko toimi myös lapsista tehtyjen havaintojen dokumentointivälineenä. Tiimien oman toiminnan suunnitteluaikaa oli lisätty. Johtaja oli hyötynyt Aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksen reflektointimallista. Hän oli hyödyntänyt sitä rekrytoinnissa ja kehityskeskusteluissa. Havainnoinnin ja sadutuksen avulla aikuiset voivat harjoitella lapsen kuulemista ja näin lisätä lapsen osallisuutta. Pienryhmätyöskentely auttaa aikuista sitoutumaan vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Sitoutuneet aikuiset voivat vaikuttaa myös lapsen sitoutuneisuuteen vaikuttaviin tekijöihin.