Röntgenhoitajan toteuttaman oikeutusarvioinnin hyvä käytäntö natiiviröntgentutkimuksissa
Kämäräinen, Johanna (2012)
Kämäräinen, Johanna
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203022765
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203022765
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena on ymmärtää millainen on röntgenhoitajan toteuttama hyvä käytäntö natiiviröntgentutkimusten oikeutusarvioinnissa laatukäsikirjojen valossa. Tavoitteenani on tehdä näkyväksi röntgenhoitajan työhön kuuluvan oikeutusarvioinnin hyvää käytäntöä ja tukea tätä kautta röntgenhoitajia toimimaan eettisten arvojen ja periaatteiden mukaisesti.
Pyysin mukaan tutkimukseen kuusi eri röntgenyksikköä, joista neljä hyväksyi tutkimuslupahakemukseni ja lähetti laatukäsikirjat minulle. Lopullinen aineistoni koostui neljän erikokoisen röntgenyksikön laatukäsikirjoista, joiden tulkitsemismenetelmänä käytin hermeneuttista tutkimusotetta. Tekstin ymmärtämisen aineistolähtöinen analyysi tapahtui vuoden 2011 kesällä ja syksyllä.
Tulkitsemisen pohjalta syntyneet tulokset olivat osittain yhteneväiset. Lähetteiden merkityksen osalta ohjeistukset olivat laatukäsikirjoissa samansuuntaiset, yhtenä selkeänä ohjeena nousi esiin röntgenhoitajan vastuu siitä, ettei tee tutkimusta puutteellisen lähetteen perusteella. Röntgenhoitajan rooli oikeutusarvioinnissa on nostaa esiin puutteelliset lähetteet ja ottaa yhteyttä lähettävään lääkäriin tietojen tarkentamiseksi. Laatukäsikirjojen mukaan oikeutusarvioinnin vastuuta ei ollut selkeästi määritelty. Tutkimukseni tuloksena syntynyt oikeutusarvioinnin hyvä käytäntö natiiviröntgentutkimuksissa muodostui laatukäsikirjojen pohjalta tehdyn tulkinnan kautta. Käytäntö myötäili pääosin lainsäädännön asettamia vaatimuksia.
Yhtenä jatkotutkimushaasteena nostin esiin röntgenhoitajan roolin potilaalle kerrottavasta kuvantamisen mahdollisesta terveyshaitasta. Tämä vaatisi tutkimusta siitä, millä tavoin tiedottaminen olisi hyvä tehdä ja miten potilaat tämän asian kokisivat.
Pyysin mukaan tutkimukseen kuusi eri röntgenyksikköä, joista neljä hyväksyi tutkimuslupahakemukseni ja lähetti laatukäsikirjat minulle. Lopullinen aineistoni koostui neljän erikokoisen röntgenyksikön laatukäsikirjoista, joiden tulkitsemismenetelmänä käytin hermeneuttista tutkimusotetta. Tekstin ymmärtämisen aineistolähtöinen analyysi tapahtui vuoden 2011 kesällä ja syksyllä.
Tulkitsemisen pohjalta syntyneet tulokset olivat osittain yhteneväiset. Lähetteiden merkityksen osalta ohjeistukset olivat laatukäsikirjoissa samansuuntaiset, yhtenä selkeänä ohjeena nousi esiin röntgenhoitajan vastuu siitä, ettei tee tutkimusta puutteellisen lähetteen perusteella. Röntgenhoitajan rooli oikeutusarvioinnissa on nostaa esiin puutteelliset lähetteet ja ottaa yhteyttä lähettävään lääkäriin tietojen tarkentamiseksi. Laatukäsikirjojen mukaan oikeutusarvioinnin vastuuta ei ollut selkeästi määritelty. Tutkimukseni tuloksena syntynyt oikeutusarvioinnin hyvä käytäntö natiiviröntgentutkimuksissa muodostui laatukäsikirjojen pohjalta tehdyn tulkinnan kautta. Käytäntö myötäili pääosin lainsäädännön asettamia vaatimuksia.
Yhtenä jatkotutkimushaasteena nostin esiin röntgenhoitajan roolin potilaalle kerrottavasta kuvantamisen mahdollisesta terveyshaitasta. Tämä vaatisi tutkimusta siitä, millä tavoin tiedottaminen olisi hyvä tehdä ja miten potilaat tämän asian kokisivat.