Myötätuntouupumus diakoniatyössä
Vainio, Harri (2012)
Vainio, Harri
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060812261
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060812261
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kokemuksia myötätuntouupumuksesta ja sen esiintymisestä Kuopion hiippakunnan diakoniatyöntekijöiden kokemana. Tutkimuksella pyrittiin kartoittamaan työnte-kijöiden ajatuksia myötätuntouupumuksen ehkäisystä työpaikoilla. Tutkimuksen kohteena olivat satunnaiset työntekijät yhdestä suuresta ja useasta keskisuuresta seurakunnasta.
Myötätuntouupumus on Suomessa uusi tutkimuskohde, eikä myötätuntouupumuksen kokemuksia ole paljoa selvitetty diakoniatyöntekijöiden keskuudessa. Teoria myötätuntouupumuksesta perustuu suurelta osin Leena Nissisen teoksiin myötätuntouupumuksesta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kerronnallisen haastattelun menetelmällä Kuopion hiippakunnan alueella. Kertomuksellinen haastattelu antoi kohderyhmälle aikaa pohtia kokemuksiaan syvällisesti sekä mahdollisuuden vastata tutkimukseen täysin anonyymisti. Lisäksi aineistoa kerättiin ryhmäkeskustelulla.
Tulokset analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Aluksi pelkistettiin palautuneet kertomukset. Pelkis-tyksen jälkeen koottiin alaluokat työntekijöiden kokemuksista. Alaluokat yhdisteltiin mahdollisuuksien mukaan lopuksi yläluokkiin, joita tutkimuksessa nousi seitsemän. Tutkimustuloksissa näitä luokkia pei-lataan myötätuntouupumuksen teoriaan.
Yhteenvetona tutkimuksesta nousee esille yllättäen myötätuntouupumuksen yleisyys diakoniatyönteki-jöiden keskuudessa. Tutkimuksessa ei haettu numerotietoa esiintyvyydestä myötätuntouupumukseen, mutta vastauksista voidaan karkeasti sanoa, että joka 5. diakoniatyöntekijä on uransa varrella kohdannut myötätuntouupumusta. Tutkimuksesta hyötyy seurakunnat sekä hiippakunnat, jotka voivat käyttää tutkimuksesta saatua tietoa myötätuntouupumuksen ehkäisyyn työpaikoillaan.
Myötätuntouupumus on Suomessa uusi tutkimuskohde, eikä myötätuntouupumuksen kokemuksia ole paljoa selvitetty diakoniatyöntekijöiden keskuudessa. Teoria myötätuntouupumuksesta perustuu suurelta osin Leena Nissisen teoksiin myötätuntouupumuksesta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kerronnallisen haastattelun menetelmällä Kuopion hiippakunnan alueella. Kertomuksellinen haastattelu antoi kohderyhmälle aikaa pohtia kokemuksiaan syvällisesti sekä mahdollisuuden vastata tutkimukseen täysin anonyymisti. Lisäksi aineistoa kerättiin ryhmäkeskustelulla.
Tulokset analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Aluksi pelkistettiin palautuneet kertomukset. Pelkis-tyksen jälkeen koottiin alaluokat työntekijöiden kokemuksista. Alaluokat yhdisteltiin mahdollisuuksien mukaan lopuksi yläluokkiin, joita tutkimuksessa nousi seitsemän. Tutkimustuloksissa näitä luokkia pei-lataan myötätuntouupumuksen teoriaan.
Yhteenvetona tutkimuksesta nousee esille yllättäen myötätuntouupumuksen yleisyys diakoniatyönteki-jöiden keskuudessa. Tutkimuksessa ei haettu numerotietoa esiintyvyydestä myötätuntouupumukseen, mutta vastauksista voidaan karkeasti sanoa, että joka 5. diakoniatyöntekijä on uransa varrella kohdannut myötätuntouupumusta. Tutkimuksesta hyötyy seurakunnat sekä hiippakunnat, jotka voivat käyttää tutkimuksesta saatua tietoa myötätuntouupumuksen ehkäisyyn työpaikoillaan.