Myötätuntoteot osana pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa
Paajanen, Nea (2021)
Paajanen, Nea
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021091017687
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021091017687
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa varhaiskasvatuksen työntekijöiden näkemyksiä, jotka liittyvät myötätuntotekoihin varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyössä tutkittiin, miten varhaiskasvattajat määrittelevät myötätuntoteot ja millä tavalla he tukevat niiden toteuttamista osana arjen pedagogista toimintaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten tietoisesti kasvattajat kiinnittävät huomiota myötätuntotekoihin ja kuinka tavoitteellisesti niitä edistetään.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusotteella, jossa oli myös piirteitä kvantitatiivisesta eli määrällisestä tutkimusotteesta. Aineiston keruu tapahtui laadullisen kyselytutkimuksen avulla, joka sisälsi myös muutamia määrällisiä kysymyksiä. Kysely toteutettiin verkossa, ja kyselyyn osallistui anonyymisti 11 varhaiskasvattajaa eräästä pirkanmaalaisesta yksityisestä päiväkotiketjusta. Aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan myötätuntoteko käsitteenä oli varhaiskasvattajille tuttu, ja he määrittelivät myötätuntoteon käsitteenä pitkälti samalla tavalla. Varhaiskasvattajat olivat tunnistaneet lapsiryhmässään lasten toisilleen toteuttamia erilaisia myötätuntotekoja ja puolet vastaajista kannusti esimerkiksi ristiriitatilanteen selvittelyssä lapsia toteuttamaan toisilleen myötätuntotekoja. Varhaiskasvattajat tukivat lasten myötätunnon kehitystä ja edistivät lasten myötätuntotekojen toteuttamista toisilleen eri tavoin. Varhaiskasvattajien lapsiryhmissä oli käyty jonkin verran keskustelua myötätunnon kehityksen tukemisesta ja myötätuntotekojen edistämisestä osana arjen pedagogisen toiminnan suunnittelua. Myötätuntotekojen edistämiseksi lapsiryhmissä oli luotu tavoitteita lähinnä yksilöllisesti yksittäisille lapsille tarpeen mukaan tai ne olivat osa suurempaa kokonaisuutta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka käsitteenä myötätuntoteko oli varhaiskasvattajille tuttu ja he tukivat lasten myötätunnon kehitystä ja edistivät erilaisilla toimilla lasten myötätuntotekojen toteuttamista toisilleen, eivät varhaiskasvattajat kuitenkaan kiinnittäneet tietoisesti myötätuntotekoihin huomiota. Myötätunnon kehityksen osalta oli käyty enemmän keskustelua ja asetettu tavoitteita kuin myötätuntotekojen edistämisen, mikä vahvistaa johtopäätöstä siitä, että myötätuntotekoihin ei kiinnitetä tietoisesti huomiota.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusotteella, jossa oli myös piirteitä kvantitatiivisesta eli määrällisestä tutkimusotteesta. Aineiston keruu tapahtui laadullisen kyselytutkimuksen avulla, joka sisälsi myös muutamia määrällisiä kysymyksiä. Kysely toteutettiin verkossa, ja kyselyyn osallistui anonyymisti 11 varhaiskasvattajaa eräästä pirkanmaalaisesta yksityisestä päiväkotiketjusta. Aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan myötätuntoteko käsitteenä oli varhaiskasvattajille tuttu, ja he määrittelivät myötätuntoteon käsitteenä pitkälti samalla tavalla. Varhaiskasvattajat olivat tunnistaneet lapsiryhmässään lasten toisilleen toteuttamia erilaisia myötätuntotekoja ja puolet vastaajista kannusti esimerkiksi ristiriitatilanteen selvittelyssä lapsia toteuttamaan toisilleen myötätuntotekoja. Varhaiskasvattajat tukivat lasten myötätunnon kehitystä ja edistivät lasten myötätuntotekojen toteuttamista toisilleen eri tavoin. Varhaiskasvattajien lapsiryhmissä oli käyty jonkin verran keskustelua myötätunnon kehityksen tukemisesta ja myötätuntotekojen edistämisestä osana arjen pedagogisen toiminnan suunnittelua. Myötätuntotekojen edistämiseksi lapsiryhmissä oli luotu tavoitteita lähinnä yksilöllisesti yksittäisille lapsille tarpeen mukaan tai ne olivat osa suurempaa kokonaisuutta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka käsitteenä myötätuntoteko oli varhaiskasvattajille tuttu ja he tukivat lasten myötätunnon kehitystä ja edistivät erilaisilla toimilla lasten myötätuntotekojen toteuttamista toisilleen, eivät varhaiskasvattajat kuitenkaan kiinnittäneet tietoisesti myötätuntotekoihin huomiota. Myötätunnon kehityksen osalta oli käyty enemmän keskustelua ja asetettu tavoitteita kuin myötätuntotekojen edistämisen, mikä vahvistaa johtopäätöstä siitä, että myötätuntotekoihin ei kiinnitetä tietoisesti huomiota.