Maanalaisen louhintakaluston kunnossapito työntekijöiden näkökulmasta
Manninen, Valtteri (2021)
Manninen, Valtteri
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021102818978
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021102818978
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tutkittiin Pyhäsalmi Mine Oy:n louhintakaluston kunnossapitotyöntekijöiden näkökulmaa reaktiivisen, ehkäisevän, ennustavan sekä proaktiivisen kunnossapidon merkityksestä loppuvan kaivoksen kunnossapidossa. Tutkimus on laadullinen, jossa haastateltiin viittä kunnossapitotyöntekijää, joista kolme oli kunnossapitoasentajia ja kaksi sähkö- ja automaatioasentajaa.
Tässä tutkimuksessa käydään läpi kunnossapidon teoriaa suomalaisesta, mutta myös kansainvälisestä näkökulmasta. Leen (2008) jaottelu kunnossapidosta toimii tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä. Lee jaottelee kunnossapidon reaktiiviseen, ehkäisevään, ennustavaan ja proaktiiviseen kunnossapitoon. Tutkimuskysymyksen ”Millä tavoin kunnossapidon eri kehitysasteet näkyvät kunnossapitotoiminnassa työntekijöiden näkökulmasta?” avulla tarkasteltiin työntekijöiden näkökulmaa kunnossapidon nykytilasta sekä painopisteistä käytännön työssä. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin periaatteita mukaillen.
Tulosten mukaan reaktiivinen kunnossapito tiivistyi haastatteluissa tuotannon keskeyttäviksi häiriöiksi. Niitä olivat letkurikot sekä sähköviat, jotka useimmin tarkennettiin erilaisiksi liitinvioiksi. Osaltaan häiriöihin sisältyi myös komuvauriot, joita tulee, kun katosta tai seinältä tippuu irtokiviä koneen päälle sekä käyttövirheet. Näihin reaktiivisiin toimiin arvioitiin kuluvan noin neljäsosa kokonaistyöajasta. Ehkäisevä kunnossapito keskittyi huoltopaikalla tehtäviin toimiin. Siihen rajautui tuntiperusteiset toimet kuten huollot, kulutusosien vaihdot sekä turvallisuustarkastukset. Ennustavaan kunnossapitoon liittyväksi pääluokaksi muodostui laitteen kuntoon perustuvat toimenpiteet. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat tarkastukset, tarkkailu ja kunnon ylläpito ja arviointi. Näissä puututaan vikaantumisen juurisyihin ja kyseenalaistetaan käyttötunteihin perustuvia komponenttien vaihtoja. Siihen sisältyy painemittauksia, kuntoarvioita, vertaisarvioita ja tulevien tarpeiden arviointia ja vaatimuksia. Proaktiivista kunnossapitoa ei haastattelujen perusteella ole löydettävissä, mutta analyysin pohjalta yhdeksi pääluokaksi muodostettiin työntekijöiden toiminta, kokemus ja tietotaito osana kunnossapitoa. Työntekijöiden rooli näyttäytyi merkittäväksi linkiksi kehityksen ja kehittyneiden toimintojen käyttöönotossa. Haastattelukysymyksissä ei viitattu operaattoreihin, mutta vastauksissa nousi useasti esille ammattitaitoisen operaattorin positiivinen vaikutus kunnossapitoon.
Työ antaa hyvän kokonaiskuvan kunnossapitotyöstä louhintakaluston kunnossapidossa työntekijän näkökulmasta. Tutkimusta voidaan käyttää pohjana arvioitaessa kunnossapidon toimintaa sekä muutosta. Tämän avulla pystymme panostamaan johtamisessa oikeisiin asioihin ja kysymään oikeita kysymyksiä, jotta tuotantoa saadaan ajettua onnistuneesti kaivoksen loppuun saakka.
Tässä tutkimuksessa käydään läpi kunnossapidon teoriaa suomalaisesta, mutta myös kansainvälisestä näkökulmasta. Leen (2008) jaottelu kunnossapidosta toimii tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä. Lee jaottelee kunnossapidon reaktiiviseen, ehkäisevään, ennustavaan ja proaktiiviseen kunnossapitoon. Tutkimuskysymyksen ”Millä tavoin kunnossapidon eri kehitysasteet näkyvät kunnossapitotoiminnassa työntekijöiden näkökulmasta?” avulla tarkasteltiin työntekijöiden näkökulmaa kunnossapidon nykytilasta sekä painopisteistä käytännön työssä. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin periaatteita mukaillen.
Tulosten mukaan reaktiivinen kunnossapito tiivistyi haastatteluissa tuotannon keskeyttäviksi häiriöiksi. Niitä olivat letkurikot sekä sähköviat, jotka useimmin tarkennettiin erilaisiksi liitinvioiksi. Osaltaan häiriöihin sisältyi myös komuvauriot, joita tulee, kun katosta tai seinältä tippuu irtokiviä koneen päälle sekä käyttövirheet. Näihin reaktiivisiin toimiin arvioitiin kuluvan noin neljäsosa kokonaistyöajasta. Ehkäisevä kunnossapito keskittyi huoltopaikalla tehtäviin toimiin. Siihen rajautui tuntiperusteiset toimet kuten huollot, kulutusosien vaihdot sekä turvallisuustarkastukset. Ennustavaan kunnossapitoon liittyväksi pääluokaksi muodostui laitteen kuntoon perustuvat toimenpiteet. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat tarkastukset, tarkkailu ja kunnon ylläpito ja arviointi. Näissä puututaan vikaantumisen juurisyihin ja kyseenalaistetaan käyttötunteihin perustuvia komponenttien vaihtoja. Siihen sisältyy painemittauksia, kuntoarvioita, vertaisarvioita ja tulevien tarpeiden arviointia ja vaatimuksia. Proaktiivista kunnossapitoa ei haastattelujen perusteella ole löydettävissä, mutta analyysin pohjalta yhdeksi pääluokaksi muodostettiin työntekijöiden toiminta, kokemus ja tietotaito osana kunnossapitoa. Työntekijöiden rooli näyttäytyi merkittäväksi linkiksi kehityksen ja kehittyneiden toimintojen käyttöönotossa. Haastattelukysymyksissä ei viitattu operaattoreihin, mutta vastauksissa nousi useasti esille ammattitaitoisen operaattorin positiivinen vaikutus kunnossapitoon.
Työ antaa hyvän kokonaiskuvan kunnossapitotyöstä louhintakaluston kunnossapidossa työntekijän näkökulmasta. Tutkimusta voidaan käyttää pohjana arvioitaessa kunnossapidon toimintaa sekä muutosta. Tämän avulla pystymme panostamaan johtamisessa oikeisiin asioihin ja kysymään oikeita kysymyksiä, jotta tuotantoa saadaan ajettua onnistuneesti kaivoksen loppuun saakka.