ICF:n käyttö ja asiakaslähtöisyys toimintaterapiassa
Nenonen, Noora; Saarenmaa, Sanni (2021)
Nenonen, Noora
Saarenmaa, Sanni
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121325455
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121325455
Tiivistelmä
Terveyspalvelujen saatavuus, niiden epätasainen jakautuminen ja sirpaleisuus ovat globaaleja ongelmia. Muun muassa väestön ikääntyminen ja terveyspalvelujen kasvavat kustannukset tuottavat uudenlaisia haasteita. Nämä samat ongelmat koskettavat myös Suomea. Maailman terveysjärjestö esittää ratkaisuksi ihmiskeskeisten terveyspalvelujen kehittämistä. Ihmiskeskeisten terveyspalvelujen lisäksi yhtenä työkaluna kohti sujuvampia terveyspalveluita on esitetty ICF-luokituksen käyttöönottoa.
Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Coronaria, joka on valtakunnallinen suomalainen terveyspalveluja tuottava yritys. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten toimintaterapeutit käyttävät ICF-luokitusta työssään ja kartoittaa heidän kokemuksiaan asiakaslähtöisyyden toteuttamisesta. Kyselytutkimuksen kysymykset laadittiin ilmiöiden (ICF:n käyttö, asiakaslähtöisyyden toteuttaminen) muuttujista. Tutkimus toteutettiin pääosin määrällisenä tutkimuksena. Tutkimukseen sisällytettiin muutamia lisätietoa tuottavia avoimia kysymyksiä täydentämään valmiiden kysymysvaihtoehtojen antamaa tietoa. Kysely lähetettiin sähköpostin välityksellä julkisena linkkinä Coronarian toimintaterapeuteille. Kerätty aineisto analysoitiin pääosin määrällisesti frekvenssi- ja prosenttijakaumia tarkastelemalla. Avoimien kysymysten laadulliset vastaukset käsiteltiin sisällönanalyysia apuna käyttäen.
Kyselytutkimus osoitti, että toimintaterapeutit käyttivät ICF:ää vaihtelevasti. Suuri osa toimintaterapeuteista käytti ICF:ää vähintään harvoin, mutta toisaalta aina ICF-luokitusta käyttävien määrä oli melko vähäinen. Yleisimmin käytettiin ICF:n otsikoita sekä suoritusten ja osallistumisen osa-aluetta. Terapeutit kokivat tarvitsevat lisää perehdytystä ICF:n käyttöön. Asiakaslähtöisiä toimintatapoja, kuten asiakkaalle merkityksellisten asioiden selvittämistä, toimintaterapeutit käyttivät hyvin paljon. Toisaalta oli myös asiakaslähtöisiä työtapoja, joita voisi olla käytössä useamminkin, muun muassa asiakkaan osallisuuden ja päätäntävallan tukeminen sekä asiakkaan näkeminen oman tilanteensa asiantuntijana.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että molemmista aiheista tarvitaan koulutusta, niiden käyttöä tukevia työkaluja, materiaaleja sekä aikaa. Lisäksi on huomioitava, että asiakaslähtöisyyden toteuttaminen ja ICF:n käyttö toteutuvat parhaiten, kun niiden käyttöä kehitetään koko työyhteisön yhteisenä osaamisena. Tärkeää on huomioida organisaation eri tasot lävistävät käytännöt, jotka tukevat näiden toteutumista.
Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Coronaria, joka on valtakunnallinen suomalainen terveyspalveluja tuottava yritys. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten toimintaterapeutit käyttävät ICF-luokitusta työssään ja kartoittaa heidän kokemuksiaan asiakaslähtöisyyden toteuttamisesta. Kyselytutkimuksen kysymykset laadittiin ilmiöiden (ICF:n käyttö, asiakaslähtöisyyden toteuttaminen) muuttujista. Tutkimus toteutettiin pääosin määrällisenä tutkimuksena. Tutkimukseen sisällytettiin muutamia lisätietoa tuottavia avoimia kysymyksiä täydentämään valmiiden kysymysvaihtoehtojen antamaa tietoa. Kysely lähetettiin sähköpostin välityksellä julkisena linkkinä Coronarian toimintaterapeuteille. Kerätty aineisto analysoitiin pääosin määrällisesti frekvenssi- ja prosenttijakaumia tarkastelemalla. Avoimien kysymysten laadulliset vastaukset käsiteltiin sisällönanalyysia apuna käyttäen.
Kyselytutkimus osoitti, että toimintaterapeutit käyttivät ICF:ää vaihtelevasti. Suuri osa toimintaterapeuteista käytti ICF:ää vähintään harvoin, mutta toisaalta aina ICF-luokitusta käyttävien määrä oli melko vähäinen. Yleisimmin käytettiin ICF:n otsikoita sekä suoritusten ja osallistumisen osa-aluetta. Terapeutit kokivat tarvitsevat lisää perehdytystä ICF:n käyttöön. Asiakaslähtöisiä toimintatapoja, kuten asiakkaalle merkityksellisten asioiden selvittämistä, toimintaterapeutit käyttivät hyvin paljon. Toisaalta oli myös asiakaslähtöisiä työtapoja, joita voisi olla käytössä useamminkin, muun muassa asiakkaan osallisuuden ja päätäntävallan tukeminen sekä asiakkaan näkeminen oman tilanteensa asiantuntijana.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että molemmista aiheista tarvitaan koulutusta, niiden käyttöä tukevia työkaluja, materiaaleja sekä aikaa. Lisäksi on huomioitava, että asiakaslähtöisyyden toteuttaminen ja ICF:n käyttö toteutuvat parhaiten, kun niiden käyttöä kehitetään koko työyhteisön yhteisenä osaamisena. Tärkeää on huomioida organisaation eri tasot lävistävät käytännöt, jotka tukevat näiden toteutumista.