AIVOHALVAUSKUNTOUTUJIEN KÄSITYKSIÄ SAADUSTA TUESTA TOI-MINTAKYKYÄ YLLÄPITÄVÄN LIIKUNNAN TOTEUTTAMISEEN : ”Tehnyt työtä käskettyä”
Selamo, Helmi (2013)
Selamo, Helmi
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305025813
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305025813
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla aivohalvauskuntoutujien käsityksiä heidän saamasta tuesta toimintaky-kyä ylläpitävän liikunnan toteuttamiseen. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa siitä millaista tukea ja miltä tahoilta aivohalvauskuntoutujat saavat toimintakykyä ylläpitävän liikunnan toteuttamiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin strukturoitua loma-kehaastattelua, joka sisälsi avoimia kysymyksiä. Haastattelut toteutettiin neljälle aivohalvauskuntoutujalle, joiden toimintakykyyn sairastuminen on vaikuttanut heikentävästi. Heidän sairastumisestaan oli kulunut yhdestä kah-deksaan vuotta. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla induktiivisesti.
Aineiston perusteella toimintakykyä ylläpitävään liikuntaan tukea saadaan 1) julkisen terveydenhuollon 2) kol-mannen sektorin toimijoiden sekä 3) yksilön oman toiminnan kautta. Käsitykset saadusta tuesta jakaantuivat julkisen tuen määrän ja palveluiden sekä vertaistuen ja omatoimisuuden välillä. Haastateltavat kokivat, että ohja-usta ja palvelua saa mutta ohjauksen määrä koettiin riittämättömänä ja palveluihin oltiin tyytymättömiä.
Toimintakykyä palautettaessa ennen sairastumista olleelle tasolle, psyykkisen ja kognitiivisen toiminnanvajauksien taso on avainasemassa kuntoutusprosessissa. Tästä huolimatta painopiste on fyysisen toimintakyvyn tukemisessa ja psyykkinen puoli huomioidaan kuntoutusprosessissa heikosti. Kuntoutusjärjestelmässä selviäminen, ja avunsaaminen vaatii resursseja, oma-aloitteisuutta sekä kykyä olla vaativa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin strukturoitua loma-kehaastattelua, joka sisälsi avoimia kysymyksiä. Haastattelut toteutettiin neljälle aivohalvauskuntoutujalle, joiden toimintakykyyn sairastuminen on vaikuttanut heikentävästi. Heidän sairastumisestaan oli kulunut yhdestä kah-deksaan vuotta. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla induktiivisesti.
Aineiston perusteella toimintakykyä ylläpitävään liikuntaan tukea saadaan 1) julkisen terveydenhuollon 2) kol-mannen sektorin toimijoiden sekä 3) yksilön oman toiminnan kautta. Käsitykset saadusta tuesta jakaantuivat julkisen tuen määrän ja palveluiden sekä vertaistuen ja omatoimisuuden välillä. Haastateltavat kokivat, että ohja-usta ja palvelua saa mutta ohjauksen määrä koettiin riittämättömänä ja palveluihin oltiin tyytymättömiä.
Toimintakykyä palautettaessa ennen sairastumista olleelle tasolle, psyykkisen ja kognitiivisen toiminnanvajauksien taso on avainasemassa kuntoutusprosessissa. Tästä huolimatta painopiste on fyysisen toimintakyvyn tukemisessa ja psyykkinen puoli huomioidaan kuntoutusprosessissa heikosti. Kuntoutusjärjestelmässä selviäminen, ja avunsaaminen vaatii resursseja, oma-aloitteisuutta sekä kykyä olla vaativa.