"Saa olla pitkin ja poikin, mennä sinne ja tänne" : toimijuus vanhemman muuttovalmennuksen jäsentäjänä
Raunio, Anni (2013)
Raunio, Anni
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053112051
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053112051
Tiivistelmä
Tämän opinnäytteen tarkoituksena on selvittää, miten vanhempien toimijuus muuttuu kehitysvammaisen lapsen muuttaessa pois kotoaan. Useimmat vanhemmat toimivat omaishoitajina ennen lapsen muuttoa ja muutto merkitsee heille suurta elämänmuutosta. Opinnäytteen tavoitteena oli selvittää miten muuttovalmennusta tulee kehittää vanhempien näkökulmasta heitä paremmin tukevaksi.
Aineiston keruu toteutettiin kolmena ryhmähaastatteluna. Haastatteluihin osallistui yhdeksän vanhempaa kahdesta eri palvelukodista. Haastattelut olivat teemoitettu toimijuusteorian modaliteettien mukaan. Saatu laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä hyödyntäen.
Tulosten mukaan vanhempien toimijuus oli muuttunut arjesta selviytymisestä arjesta nauttimiseksi. Arkea voidaan elää omilla ehdoilla. Vanhemmat jakavat vastuuta ja huoli oli muuttunut turvallisuuden tunteeksi. Vanhemman hoivaajan rooli muuttui osallistuvan läheisen rooliksi ja asiantuntijuuttaan vanhempi tarjosi olemalla taustavoimavarana. Vanhemmat halusivat osallistua lapsensa elämään ja nähdä, että lapsi pärjää elämässään. Vanhemman ja muuttajan keskinäinen tuki ilmeni itsemääräämisen kunnioittamisena ja sopivien tapojen löytämisenä kanssakäymiseen. Muuttopäätöksessä pysyminen ja vertaistuki nähtiin tärkeänä.
Riittävä asumispalvelun laatu ja onnistunut muutto tukivat vanhempien toimijuutta. Toimijuuden näkökulmasta muuttovalmennuksen aiheina tulisi olla itsestä huolehtiminen, muuttopäätöksen tukeminen, arjen uudelleen muotoutuminen, luottamuksen rakentaminen, tutustuminen ja tiedonsiirto. Muuttopäätöksen tukeminen, yksilöllisempi tuki, runsaampi aika tutustumiseen ja muuttovalmennuksen ulottuminen muuton jälkeiseen aikaan nähtiin kehittämisen kohteiksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toimijuusteorian mukaiset modaliteetit tarjosivat elämänmuutoksen tarkastelemiseen toimivan teoreettisen jäsennyksen. Jäsennystä voidaan hyödyntää vanhempien ryhmäkeskustelujen pohjana ja vertaistuen kehittämisessä sekä muiden työkalujen luomisessa muuttovalmennuksen työntekijöille. Muuttopäätök-sen tukemisen tulisi alkaa jo ennen muuttovalmennusta ja ulottua muuton jälkeiseen aikaan kunnes uusi arki on muotoutunut. Jatkotutkimuksena voisi muuttovalmennukseen liittyen tutkia nuorten muuttajien ja heidän vanhempiensa sekä työntekijöiden toimijuutta.
Aineiston keruu toteutettiin kolmena ryhmähaastatteluna. Haastatteluihin osallistui yhdeksän vanhempaa kahdesta eri palvelukodista. Haastattelut olivat teemoitettu toimijuusteorian modaliteettien mukaan. Saatu laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä hyödyntäen.
Tulosten mukaan vanhempien toimijuus oli muuttunut arjesta selviytymisestä arjesta nauttimiseksi. Arkea voidaan elää omilla ehdoilla. Vanhemmat jakavat vastuuta ja huoli oli muuttunut turvallisuuden tunteeksi. Vanhemman hoivaajan rooli muuttui osallistuvan läheisen rooliksi ja asiantuntijuuttaan vanhempi tarjosi olemalla taustavoimavarana. Vanhemmat halusivat osallistua lapsensa elämään ja nähdä, että lapsi pärjää elämässään. Vanhemman ja muuttajan keskinäinen tuki ilmeni itsemääräämisen kunnioittamisena ja sopivien tapojen löytämisenä kanssakäymiseen. Muuttopäätöksessä pysyminen ja vertaistuki nähtiin tärkeänä.
Riittävä asumispalvelun laatu ja onnistunut muutto tukivat vanhempien toimijuutta. Toimijuuden näkökulmasta muuttovalmennuksen aiheina tulisi olla itsestä huolehtiminen, muuttopäätöksen tukeminen, arjen uudelleen muotoutuminen, luottamuksen rakentaminen, tutustuminen ja tiedonsiirto. Muuttopäätöksen tukeminen, yksilöllisempi tuki, runsaampi aika tutustumiseen ja muuttovalmennuksen ulottuminen muuton jälkeiseen aikaan nähtiin kehittämisen kohteiksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toimijuusteorian mukaiset modaliteetit tarjosivat elämänmuutoksen tarkastelemiseen toimivan teoreettisen jäsennyksen. Jäsennystä voidaan hyödyntää vanhempien ryhmäkeskustelujen pohjana ja vertaistuen kehittämisessä sekä muiden työkalujen luomisessa muuttovalmennuksen työntekijöille. Muuttopäätök-sen tukemisen tulisi alkaa jo ennen muuttovalmennusta ja ulottua muuton jälkeiseen aikaan kunnes uusi arki on muotoutunut. Jatkotutkimuksena voisi muuttovalmennukseen liittyen tutkia nuorten muuttajien ja heidän vanhempiensa sekä työntekijöiden toimijuutta.