Taidelähtöisten hoitomenetelmien juurtuminen vanhustyöhön. : Kehittämistyö Koskelan Vanhustenkeskuksessa.
Kakriainen, Tiina; Kataja-Rahko, Minna (2013)
Kakriainen, Tiina
Kataja-Rahko, Minna
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120420114
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120420114
Tiivistelmä
Jokaisella ihmisellä, riippumatta hänen toimintakyvystään tai asuinpaikastaan, on oikeus kokea taidetta ja kulttuuria. Opinnäytetyömme toteutettiin Koskelan vanhustenkeskuksen osasto N4:llä. Osastolla toteutettiin syksyn 2012 ja tammikuun 2013 välisenä aikana TAIKA II-hankkeeseen liittyvä taidelähtöisiä menetelmiä hyödyntävä 11 työpajan sarja. Opinnäytetyömme tavoitteena oli jatkaa itsenäisesti siitä, mihin TAIKA II-hanke oli jäänyt ja löytää keinoja, joilla voi edistää taidelähtöisten hoitomenetelmien juurtumista osaksi hoitajien tekemää työtä.
Tutkimme kyselyjen ja toiminnallisten työpajojen avulla, kuinka hoitajat suhtautuvat taidelähtöisiin hoitomenetelmiin, millaista osaamista heillä on sekä millaista tukea he kaipaavat taidelähtöisten hoitomenetelmien aktiiviseen käyttöön. Taidelähtöisten hoitomenetelmien juurtumiseksi suunnittelimme kolme työpajaa, joihin osallistui yhteensä yhdeksän osaston työntekijää. Työpajan aluksi jokainen osallistuja vastasi alkukartoituslomakkeeseen. Työpajoissa käytettyjä menetelmiä olivat Pyramidi-harjoitus, Lear-ning café -menetelmä, Mind map -tekniikka ja Tulevaisuuden muistelumenetelmä sekä havainnointipäiväkirjan kirjoittaminen työpajoista. Työpajojen jälkeen osallistujat vastasivat loppukyselyyn.
Alkukartoituksen perusteella vastaajat suhtautuivat taidelähtöisiin hoitomenetelmiin myönteisesti, vaikkakin muutama koki niiden käytön haastavaksi. Eniten käytettyjä menetelmiä olivat musiikki, tanssi / liike ja laulu. Työpajojen keskeisiksi teemoiksi muodostuivat asiakkaan taustan tunteminen, työyhteisön yhteisten keskustelujen ja toiminnan suunnittelun merkitys sekä omaisten saaminen osaksi osaston arkea.
Kehittämistyön pohjalta esitämme kolme johtopäätöstä. Ensiksi, johdon ja työyhteisön tuki on olennaista taidelähtöisten hoitomenetelmien käyttöönotossa ja juurtumisessa. Toiseksi, moniammatillinen yhteistyö vanhustenkeskuksen toimijoiden kanssa sekä taidelähtöisiin menetelmiin liittyvä koulutus auttavat kehittämään uusia menetelmiä ja lisäävät hoitajien itsevarmuutta taidelähtöisten hoitomenetelmien toteuttajina. Kolmanneksi, asiakkaan elämänhistorian tunteminen on tärkeää ja mahdollistaa mielekkäiden taidelähtöisten hoitomenetelmien suunnittelun osana kulttuurista vanhustyötä.
Tutkimme kyselyjen ja toiminnallisten työpajojen avulla, kuinka hoitajat suhtautuvat taidelähtöisiin hoitomenetelmiin, millaista osaamista heillä on sekä millaista tukea he kaipaavat taidelähtöisten hoitomenetelmien aktiiviseen käyttöön. Taidelähtöisten hoitomenetelmien juurtumiseksi suunnittelimme kolme työpajaa, joihin osallistui yhteensä yhdeksän osaston työntekijää. Työpajan aluksi jokainen osallistuja vastasi alkukartoituslomakkeeseen. Työpajoissa käytettyjä menetelmiä olivat Pyramidi-harjoitus, Lear-ning café -menetelmä, Mind map -tekniikka ja Tulevaisuuden muistelumenetelmä sekä havainnointipäiväkirjan kirjoittaminen työpajoista. Työpajojen jälkeen osallistujat vastasivat loppukyselyyn.
Alkukartoituksen perusteella vastaajat suhtautuivat taidelähtöisiin hoitomenetelmiin myönteisesti, vaikkakin muutama koki niiden käytön haastavaksi. Eniten käytettyjä menetelmiä olivat musiikki, tanssi / liike ja laulu. Työpajojen keskeisiksi teemoiksi muodostuivat asiakkaan taustan tunteminen, työyhteisön yhteisten keskustelujen ja toiminnan suunnittelun merkitys sekä omaisten saaminen osaksi osaston arkea.
Kehittämistyön pohjalta esitämme kolme johtopäätöstä. Ensiksi, johdon ja työyhteisön tuki on olennaista taidelähtöisten hoitomenetelmien käyttöönotossa ja juurtumisessa. Toiseksi, moniammatillinen yhteistyö vanhustenkeskuksen toimijoiden kanssa sekä taidelähtöisiin menetelmiin liittyvä koulutus auttavat kehittämään uusia menetelmiä ja lisäävät hoitajien itsevarmuutta taidelähtöisten hoitomenetelmien toteuttajina. Kolmanneksi, asiakkaan elämänhistorian tunteminen on tärkeää ja mahdollistaa mielekkäiden taidelähtöisten hoitomenetelmien suunnittelun osana kulttuurista vanhustyötä.