2D-grafiikan ja pikseligrafiikan erot animoinnissa
Puurtinen, Olli (2021)
Puurtinen, Olli
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205159314
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205159314
Tiivistelmä
Tutkitaan digitaalisen 2D-grafiikan ja pikseligrafiikan eroja animoinnissa. Kumpi näistä graafisista tyyleistä soveltuu paremmin erilaisiin tilanteisiin animoidessa ja onko näiden kahden tyylin välillä mitään eroja graafista ulkoasua lukuun ottamatta? Tutkimuksen tulosten tavoitteena on informoida artisteja siitä, mitä animointi pitää sisällään, rekvisiittaa siitä kumpi kyseisistä graafisista tyyleistä on mahdollisesti optimaali-sempi animoidessa ja auttaa tulevia artisteja työskentelemään animaatioiden parissa.
Opinnäytetyön ensimmäinen osio käsittelee animaation historiaa ja mitä se pitää sisällään, kun taas varsinainen tutkimusosio käy lävitse, miten tutkimus suoritettiin ja mitä siitä saatiin selville. Tutkimus koostui kahdesta 15:a kestävästä animaatiosta, jossa käydään läpi animaatioille olennaisia liikkeitä ja efektejä. Animoimisen aikana kirjattiin ylös muistiinpanoja, millaista kyseisillä graafisilla tyyleillä oli ja vertailtiin tuloksia toisiinsa.
Tutkimustuloksissa tultiin loppupäätökseen, että osat animaatioiden osa-alueista soveltuivat paremmin digitaaliselle 2D-grafiikka pohjalle, kun taas osat pikseligraafiselle pohjalle. Pikseligrafiikka soveltui hyvin kohtiin, joissa yksityiskohtiin ei tarvinnut kiinnittää niin paljon huomiota, joka helpotti työmäärää, kun taas digitaalisella 2D-grafiikalla työskennellessä painopiste oli yksityiskohdissa ja animaation sulavuudessa. Esimerkiksi juoksuanimaatiossa digitaalinen 2D-versio osoittautui helpommaksi animoida kyseisellä tyylillä kuin pikseligrafiikalla. On otettava huomioon, että jokaisella artistilla on omat vahvuutensa, ja heikkou-tensa, kun kysymys on piirtämisestä ja animoinnista, joten tulokset eivät ole suoraan verrattavissa. Tulokset antavat rekvisiittaa siitä, kumpi kyseisistä visuaalisista tyyleistä on optimaalisempi animoidessa.
Opinnäytetyön ensimmäinen osio käsittelee animaation historiaa ja mitä se pitää sisällään, kun taas varsinainen tutkimusosio käy lävitse, miten tutkimus suoritettiin ja mitä siitä saatiin selville. Tutkimus koostui kahdesta 15:a kestävästä animaatiosta, jossa käydään läpi animaatioille olennaisia liikkeitä ja efektejä. Animoimisen aikana kirjattiin ylös muistiinpanoja, millaista kyseisillä graafisilla tyyleillä oli ja vertailtiin tuloksia toisiinsa.
Tutkimustuloksissa tultiin loppupäätökseen, että osat animaatioiden osa-alueista soveltuivat paremmin digitaaliselle 2D-grafiikka pohjalle, kun taas osat pikseligraafiselle pohjalle. Pikseligrafiikka soveltui hyvin kohtiin, joissa yksityiskohtiin ei tarvinnut kiinnittää niin paljon huomiota, joka helpotti työmäärää, kun taas digitaalisella 2D-grafiikalla työskennellessä painopiste oli yksityiskohdissa ja animaation sulavuudessa. Esimerkiksi juoksuanimaatiossa digitaalinen 2D-versio osoittautui helpommaksi animoida kyseisellä tyylillä kuin pikseligrafiikalla. On otettava huomioon, että jokaisella artistilla on omat vahvuutensa, ja heikkou-tensa, kun kysymys on piirtämisestä ja animoinnista, joten tulokset eivät ole suoraan verrattavissa. Tulokset antavat rekvisiittaa siitä, kumpi kyseisistä visuaalisista tyyleistä on optimaalisempi animoidessa.