Ikääntyneiden saattohoidon kehittäminen hyvinvointialueilla: hyvinvointialueiden luottamushenkilöt sekä hoitotyön esihenkilöt toiminnan mahdollistajina
Äikäs, Niina (2022)
Äikäs, Niina
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120225775
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120225775
Tiivistelmä
Suomessa kuolee vuosittain 50000 ihmistä, joista suurin osa iäkkäinä ja johonkin ennalta tiedossa olleeseen sairauteen. Lisäksi palliatiivisen eli lievittävän hoidon piirissä on jopa 200000 ihmistä ja palliatiivisen hoidon tarve kasvaa jatkuvasti väestön ikääntyessä.
Saattohoitoa on viimeisen vuosikymmenen aikana kehitetty aktiivisesti sekä yhteiskunnan että organisaatioidenkin tasolla. Saattohoitoon on laadittu sekä kansainvälisiä että kansallisia ohjeita ja suosituksia ja kuolevan ihmisen hoito on vahvasti lainsäädännöllä ohjailtua toimintaa. Vaikka saattohoidosta puhutaankin nykyään melko paljon, on se käsitteenä laaja ja varsinkin yleisessä keskustelussa usein väärinkin ymmärretty termi. Tässä työssä selvitettiin mitä palliatiivisella ja saattohoidolla tarkoitetaan ja miten hoitotyön johtamisella ja yhteiskunnallisella päätöksenteolla voidaan turvata saattohoidon toteutumista tulevaisuudessakin. Koko sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakenttä on murroksessa muun muassa sote-uudistuksen, työvoimapulan ja väestön ikääntymisen myötä. Kuolema on kuitenkin aina yksilöllinen ja ainutkertainen tapahtuma sekä kuolevalle itselleen että hänen läheisilleenkin ja siksi päätöksenteossa tulee varmistua siitä, että rakenteet laadukkaaseen saattohoitoon ovat kunnossa.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen pohjalta selvittää mistä osista laadukas palliatiivinen ja saattohoito muodostuu ja mitä kuolevan ihmisen fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisten, henkisiin, hengellisiin ja eksistentiaalisiin tarpeisiin vastaaminen tarkoittaa käytännön työssä. Opinnäytetyössä esiteltiin lisäksi esille saattohoitoon vaikuttavien lakien ja suositusten lähtökohdista miten saattohoitoa tulisi toteuttaa.
Saattohoitoa on viimeisen vuosikymmenen aikana kehitetty aktiivisesti sekä yhteiskunnan että organisaatioidenkin tasolla. Saattohoitoon on laadittu sekä kansainvälisiä että kansallisia ohjeita ja suosituksia ja kuolevan ihmisen hoito on vahvasti lainsäädännöllä ohjailtua toimintaa. Vaikka saattohoidosta puhutaankin nykyään melko paljon, on se käsitteenä laaja ja varsinkin yleisessä keskustelussa usein väärinkin ymmärretty termi. Tässä työssä selvitettiin mitä palliatiivisella ja saattohoidolla tarkoitetaan ja miten hoitotyön johtamisella ja yhteiskunnallisella päätöksenteolla voidaan turvata saattohoidon toteutumista tulevaisuudessakin. Koko sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakenttä on murroksessa muun muassa sote-uudistuksen, työvoimapulan ja väestön ikääntymisen myötä. Kuolema on kuitenkin aina yksilöllinen ja ainutkertainen tapahtuma sekä kuolevalle itselleen että hänen läheisilleenkin ja siksi päätöksenteossa tulee varmistua siitä, että rakenteet laadukkaaseen saattohoitoon ovat kunnossa.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen pohjalta selvittää mistä osista laadukas palliatiivinen ja saattohoito muodostuu ja mitä kuolevan ihmisen fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisten, henkisiin, hengellisiin ja eksistentiaalisiin tarpeisiin vastaaminen tarkoittaa käytännön työssä. Opinnäytetyössä esiteltiin lisäksi esille saattohoitoon vaikuttavien lakien ja suositusten lähtökohdista miten saattohoitoa tulisi toteuttaa.