Rasistiset viharikokset : oikeustarkastelussa Suomi ja Ruotsi
Haavikko, Carita (2023)
Haavikko, Carita
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305037286
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305037286
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella ja vertailla rasistista viharikollisuutta Suomessa ja Ruotsissa. Opinnäytetyössä käsiteltiin aiheeseen liittyviä keskeisimpiä käsitteitä, kuten yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys, vihapuhe ja sananvapaus. Viharikoksia vertailtiin Suomen ja Ruotsin välillä, sekä käytiin läpi oikeustapausten ja tilastojen kautta. Rasismin ja syrjinnän kielto perustuu Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen vuodelta 1948, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja oikeutettuja tasa-arvoiseen kohteluun. Käytännössä tämä ei kuitenkaan takaa yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä, vaan moni yhteiskunnassamme kokee rasismia ja syrjintää jatkuvasti. Rasismi voi täyttää myös rikoslaissa säädettyjen rikosten tunnusmerkistön.
Työn teoreettinen viitekehys perustui YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen lisäksi muihin yhdenvertaisuutta käsitteleviin kansainvälisiin ja kansallisiin säädöksiin. Työssä käytettiin erityisesti Suomen rikoslakia (39/1889) ja Ruotsin rikoslakia (Brottsbalk 1962:700), mutta myös muita lakeja, joissa on säädetty tai käsitelty yhdenvertaisuutta. Rasismia koskevia säännöksiä on niin Suomen kuin Ruotsinkin laissa vähän, ja nimenomaiset rasisminvastaiset lakipykälät löytyvät maiden rikoslaista, joissa on säädetty rangaistuksen koventamisesta rasistisen motiivin perusteella.
Opinnäytetyö tehtiin oikeusdogmaattisella metodilla, jonka tarkoituksena on selvittää ja analysoida oikeudellisia ongelmia säännösmateriaalien ja kirjallisuuden avulla. Lähteinä työssä toimivat maiden voimassa olevat lait, lain esityöt, maiden korkeimpien oikeuksien ennakkotapaukset ja oikeuskirjallisuus. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että maiden lainsäädäntö ja oikeustapaukset ovat samankaltaisia keskenään maiden yhteisen historian ja Euroopan unioniin sekä yhteisiin kansainvälisiin sopimuksiin kuulumisen vuoksi. Viharikostilastojen tulkinnan lopputuloksena voidaan todeta, että Ruotsissa viharikosilmoituksia tehdään neljä kertaa enemmän kuin Suomessa, vaikka Ruotsin väkiluku on kaksinkertainen verrattuna Suomeen.
Työn teoreettinen viitekehys perustui YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen lisäksi muihin yhdenvertaisuutta käsitteleviin kansainvälisiin ja kansallisiin säädöksiin. Työssä käytettiin erityisesti Suomen rikoslakia (39/1889) ja Ruotsin rikoslakia (Brottsbalk 1962:700), mutta myös muita lakeja, joissa on säädetty tai käsitelty yhdenvertaisuutta. Rasismia koskevia säännöksiä on niin Suomen kuin Ruotsinkin laissa vähän, ja nimenomaiset rasisminvastaiset lakipykälät löytyvät maiden rikoslaista, joissa on säädetty rangaistuksen koventamisesta rasistisen motiivin perusteella.
Opinnäytetyö tehtiin oikeusdogmaattisella metodilla, jonka tarkoituksena on selvittää ja analysoida oikeudellisia ongelmia säännösmateriaalien ja kirjallisuuden avulla. Lähteinä työssä toimivat maiden voimassa olevat lait, lain esityöt, maiden korkeimpien oikeuksien ennakkotapaukset ja oikeuskirjallisuus. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että maiden lainsäädäntö ja oikeustapaukset ovat samankaltaisia keskenään maiden yhteisen historian ja Euroopan unioniin sekä yhteisiin kansainvälisiin sopimuksiin kuulumisen vuoksi. Viharikostilastojen tulkinnan lopputuloksena voidaan todeta, että Ruotsissa viharikosilmoituksia tehdään neljä kertaa enemmän kuin Suomessa, vaikka Ruotsin väkiluku on kaksinkertainen verrattuna Suomeen.