Kartoitus pintapuhtauden tasosta tarjoilupaikoissa sekä toimijoiden tietämyksestä koskien näytteenoton vaatimuksia
Taari, Venla (2023)
Taari, Venla
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305037440
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305037440
Tiivistelmä
Insinöörityö tehtiin osana Espoon seudun ympäristöterveyden vuoden 2023 pintapuhtausprojektia. Työn tarkoituksena oli kartoittaa tarjoilupaikkojen toimijoiden tietämystä pintapuhtausnäytteistä sekä verrata kahden näytteenottomenetelmän, Hygicult TPC:n ja luminometrin, tuloksia toisiinsa. Työn tavoitteena oli selvittää, tuleeko toimijoille suunnattua näytteenotto-ohjeistusta muokata, jotta näytteenoton vaatimukset olisivat selkeämmät ja näytteitä otettaisiin säännöllisemmin.
Työhön valittiin 20 tarjoilupaikkaa, joista jokaisesta otettiin kuusi näytettä. Näytteet otettiin elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevilta pinnoilta: leikkuuveitsestä ja -laudasta, säilytysastiasta sekä jostakin laitteen tai välineen osasta, joka yleensä pestään käsin. Näytteitä otettiin yhteensä 120 kappaletta: 80 Hygicult-menetelmällä ja 40 luminometrillä. Hygicult-menetelmän tuloksista 90 % oli hyviä tai välttäviä ja 10 % huonoja. Luminometrin tuloksista 50 % oli hyviä tai välttäviä ja 50 % huonoja. Vähiten hyviä tuloksia saatiin laitteiden tai välineiden osista, jotka pestään yleisesti aina käsin tai saattavat olla vaikeasti irrotettavia ja puhdistettavia. Puhtaimpia pintoja olivat ne, jotka pestään astianpesukoneessa, eli säilytysastiat ja leikkuuveitset.
Jokaisen tarjoilupaikan toimijan kanssa käytiin läpi haastattelukaavake, joka laadittiin insinöörityötä varten. Kaavakkeen tulosten perusteella vain 26 % tarjoilupaikoista (N = 19) otti pintapuhtausnäytteitä osana omavalvontaa. Uudenmaan valvontayksiköiden näytteenotto-ohje, joka pitäisi olla jokaiseen tarjoilupaikkaan jaettu jo aiemmin, oli kuitenkin entuudestaan tuttu vain 37 % vastaajista. Kaikki kaavakkeeseen vastanneet pitivät näytteenotto-ohjeistusta selkeänä.
Työssä onnistuttiin selvittämään, että toimijoiden tietämyksen tasossa koskien pintapuhtausnäytteitä ja näytteenoton vaatimuksia on puutteita. Tulosten perusteella erityisesti näytteenoton vaatimuksista tiedottamista tulisi kehittää ja parantaa, jotta tietämystä saataisiin kasvatettua ja näytteenottoa lisättyä.
Työhön valittiin 20 tarjoilupaikkaa, joista jokaisesta otettiin kuusi näytettä. Näytteet otettiin elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevilta pinnoilta: leikkuuveitsestä ja -laudasta, säilytysastiasta sekä jostakin laitteen tai välineen osasta, joka yleensä pestään käsin. Näytteitä otettiin yhteensä 120 kappaletta: 80 Hygicult-menetelmällä ja 40 luminometrillä. Hygicult-menetelmän tuloksista 90 % oli hyviä tai välttäviä ja 10 % huonoja. Luminometrin tuloksista 50 % oli hyviä tai välttäviä ja 50 % huonoja. Vähiten hyviä tuloksia saatiin laitteiden tai välineiden osista, jotka pestään yleisesti aina käsin tai saattavat olla vaikeasti irrotettavia ja puhdistettavia. Puhtaimpia pintoja olivat ne, jotka pestään astianpesukoneessa, eli säilytysastiat ja leikkuuveitset.
Jokaisen tarjoilupaikan toimijan kanssa käytiin läpi haastattelukaavake, joka laadittiin insinöörityötä varten. Kaavakkeen tulosten perusteella vain 26 % tarjoilupaikoista (N = 19) otti pintapuhtausnäytteitä osana omavalvontaa. Uudenmaan valvontayksiköiden näytteenotto-ohje, joka pitäisi olla jokaiseen tarjoilupaikkaan jaettu jo aiemmin, oli kuitenkin entuudestaan tuttu vain 37 % vastaajista. Kaikki kaavakkeeseen vastanneet pitivät näytteenotto-ohjeistusta selkeänä.
Työssä onnistuttiin selvittämään, että toimijoiden tietämyksen tasossa koskien pintapuhtausnäytteitä ja näytteenoton vaatimuksia on puutteita. Tulosten perusteella erityisesti näytteenoton vaatimuksista tiedottamista tulisi kehittää ja parantaa, jotta tietämystä saataisiin kasvatettua ja näytteenottoa lisättyä.