Avo-, poiminta-, pienaukko- ja siemenpuuhakkuun tuottavuuden vertailu
Hietanen, Maria (2023)
Hietanen, Maria
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060722482
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060722482
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkoitukseni on vertailla eri metsän hakkuumenetelmiä ja niiden tuottavuuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittelymenetelmiä.
Tutkimus perustuu Demometsä-hankkeen hakkuiden tuloksiin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kokeellista tutkimusta, jossa valittiin seitsemän demokohdetta Rovaniemen alueelta. Jokaisella kohteella oli neljä kahden hehtaarin ruutua, joille tehtiin hakkuut. Hakkuumenetelmät olivat avohakkuu, poimintahakkuu, siemenpuuhakkuu ja pienaukkohakkuu. Hakkuukoneista kerättiin tietokoneen mittaustulokset ja aineisto käytiin läpi. Tuloksista saatiin tarvittava data opinnäytetyötäni varten. Saadusta datasta nähtiin kohteittain hakkuuseen kulunut aika, runkolukumäärä, poistettujen runkojen keskijäreys ja tuntituottavuus. Tulosten analysoinnissa käytettiin taulukoita ja graafisia kuvioita. Tilastollisessa analysoinnissa käytettiin kaksisuuntaista varianssianalyysia.
Hakkuumenetelmistä avohakkuu oli tuntituottavuudeltaan paras valinta. Tuloksissa voidaan huomata, että alueiden puusto ei ollut täysin homogeeninen. Saittanulkin kohteella avohakkuun kertymä oli pienempi kuin poiminta- ja siemenpuuhakkuussa. Lisäksi Liikamaan poimintahakkuukuviolla oli selvästi järeämpää puustoa kuin muilla kohteilla. Liikamaan kohteella hakkuukertymä oli poimintahakkuussa suurempi kuin siemenpuuhakkuussa. Liikamaan poimintahakkuukuvion keskijäreys oli myös suurempi kuin muiden kuvioiden, kuten myös tuntituottavuus.
Tutkimuksen tavoitteena on antaa tietoa metsänomistajille ja metsänhoitoyrityksille eri hakkuumenetelmistä. Tutkimuksessa saadut tulokset voivat auttaa päätöksenteossa, kun valitaan sopivin hakkuumenetelmä metsälle. Tuloksista voidaan nähdä, että leimikon keskijäreydellä on vaikutusta tuntituottavuuteen. Esimerkiksi poimintahakkuun tuntituottavuus voi hyvin yltää avo- tai siemenpuuhakkuun tuntituottavuuden tasolle, jos hakattavan leimikon keskijäreys on suurempi.
Tutkimus perustuu Demometsä-hankkeen hakkuiden tuloksiin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kokeellista tutkimusta, jossa valittiin seitsemän demokohdetta Rovaniemen alueelta. Jokaisella kohteella oli neljä kahden hehtaarin ruutua, joille tehtiin hakkuut. Hakkuumenetelmät olivat avohakkuu, poimintahakkuu, siemenpuuhakkuu ja pienaukkohakkuu. Hakkuukoneista kerättiin tietokoneen mittaustulokset ja aineisto käytiin läpi. Tuloksista saatiin tarvittava data opinnäytetyötäni varten. Saadusta datasta nähtiin kohteittain hakkuuseen kulunut aika, runkolukumäärä, poistettujen runkojen keskijäreys ja tuntituottavuus. Tulosten analysoinnissa käytettiin taulukoita ja graafisia kuvioita. Tilastollisessa analysoinnissa käytettiin kaksisuuntaista varianssianalyysia.
Hakkuumenetelmistä avohakkuu oli tuntituottavuudeltaan paras valinta. Tuloksissa voidaan huomata, että alueiden puusto ei ollut täysin homogeeninen. Saittanulkin kohteella avohakkuun kertymä oli pienempi kuin poiminta- ja siemenpuuhakkuussa. Lisäksi Liikamaan poimintahakkuukuviolla oli selvästi järeämpää puustoa kuin muilla kohteilla. Liikamaan kohteella hakkuukertymä oli poimintahakkuussa suurempi kuin siemenpuuhakkuussa. Liikamaan poimintahakkuukuvion keskijäreys oli myös suurempi kuin muiden kuvioiden, kuten myös tuntituottavuus.
Tutkimuksen tavoitteena on antaa tietoa metsänomistajille ja metsänhoitoyrityksille eri hakkuumenetelmistä. Tutkimuksessa saadut tulokset voivat auttaa päätöksenteossa, kun valitaan sopivin hakkuumenetelmä metsälle. Tuloksista voidaan nähdä, että leimikon keskijäreydellä on vaikutusta tuntituottavuuteen. Esimerkiksi poimintahakkuun tuntituottavuus voi hyvin yltää avo- tai siemenpuuhakkuun tuntituottavuuden tasolle, jos hakattavan leimikon keskijäreys on suurempi.