Itseohjautuvuuden mahdollistaminen ja vahvistaminen julkishallinnollisessa organisaatiossa
Nyqvist, Marika; Siitonen, Miia (2023)
Nyqvist, Marika
Siitonen, Miia
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023061524005
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023061524005
Tiivistelmä
Työelämän muutokseen on reagoitava sosiaali- ja terveysalalla. Sikäli kun organisaatiot haluavat lisätä veto- ja pitovoimaansa sekä pitää osaavat työntekijänsä, on julkisten sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden johtamisajatusten väistämättä päivityttävä kohtaamaan nykymaailman tarpeet. Organisaatioiden veto- ja pitovoiman lisäämiseksi on syytä harkita radikaalejakin toimenpiteitä johtamistavan muuttamiseksi sosiaali- ja terveysalalla. Organisaatioissa tulisikin pohtia, voitaisiinko voimakas hierarkia-ajattelu ja byrokratia purkaa pois samalla johtamisjärjestelmää yksinkertaistaen. Itseohjautuvuus on yksi aikamme suurimmista työelämän trendeistä ja sen on tutkittu lisäävän työhyvinvointia ja sitoutumista työpaikkaan. Motivoitunut ja hyvinvoiva työntekijä on organisaatioille voimavara. Tämän opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen keskiössä ovat itseohjautuvuuden määritelmät ja itseohjautuvuusteoria, johon liittyy lisäksi ihmisen sisäinen ja ulkoinen motivaatio sekä psykologiset perustarpeet. Näiden lisäksi opinnäytetyössä käsitellään motivaation vaikutusta työn imuun, itseohjautuvuuden vahvistamiseen ja työhön sitoutumiseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lähtötilannekartoituskyselyn avulla kahden julkishallinnollisen sosiaali- ja terveysalan organisaation itseohjautuvuuden nykytilaa sekä tutkia kuinka johtamisella voidaan vaikuttaa itseohjautuvuuteen. Vastaajia oli 37. Tätä seurasi kaksivaiheinen yhteiskehittämisen prosessi, jossa tarkoituksena oli ideoida ja ratkaista itseohjautuvuutta estäviä sekä sitä vahvistavia tekijöitä. Työpajaprosessiin osallistui ensimmäisellä kerralla 11 henkilöä ja toisella kerralla 10 henkilöä. Opinnäytetyön toisena tavoitteena oli luoda julkishallinnollisille organisaatioille käyttöön sellainen kehittämisväline, jonka avulla voi systemaattisesti tehdä selvitys-, vertailu- ja kehittämistyötä, mikäli itseohjautuvuuden vahvistaminen tulee organisaatiolle ajankohtaiseksi.
Opinnäytetyön välittömät hyödynsaajat ovat työelämäkumppanit, jotka saivat tietoonsa kyselytutkimuksen sekä yhteiskehittämisen tulokset. Opinnäytetyöstä muodostuneiden kehittämisvälineiden osalta hyödyn saajia ovat kaikki sosiaali- ja terveysalan organisaatiot, jotka haluavat vahvistaa henkilöstön itseohjautuvuutta ja sitä kautta pyrkiä lisäämään esimerkiksi vetoja pitovoimaansa. Opinnäytetyön tulokset viestivät tarpeesta autonomiaan, oman työn sisällöstä päättämiseen ja mahdollisuuteen vaikuttaa myös organisaatiotasoiseen päätöksentekoon sekä kehittämiseen. Näissä on tulosten perusteella kehitettävää, mikäli työntekijöiden itseohjautuvuutta halutaan vahvistaa. Itseohjautuvuutta merkittävimmin estävät tekijät julkishallinnollisessa organisaatiossa ovat tulosten perusteella jäykkä ja hierarkkinen toimintakulttuuri sekä päätöksenteon rajoittuneisuus. Tulosten mukaan avointa vuorovaikutusta ja koko henkilöstön aitoa päätöksentekoon osallistamista lisäämällä voitaisiin itseohjautuvuutta vahvistaa organisaatioissa.
Opinnäytetyön tuloksena syntyi laajat itseohjautuvuuden mahdollistamiseen suunnatut kehittämisvälineet. Kehittämisvälineet muodostuvat kyselylomakkeesta sekä yhteiskehittävän työpajatyöskentelyn mallista. Kehittämisvälineet mahdollistavat tulevaisuudessa myös useiden julkishallinnollisten organisaatioiden keskinäisen keskustelun ja osaamisen jakamisen toimintakulttuurin muutoksista.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lähtötilannekartoituskyselyn avulla kahden julkishallinnollisen sosiaali- ja terveysalan organisaation itseohjautuvuuden nykytilaa sekä tutkia kuinka johtamisella voidaan vaikuttaa itseohjautuvuuteen. Vastaajia oli 37. Tätä seurasi kaksivaiheinen yhteiskehittämisen prosessi, jossa tarkoituksena oli ideoida ja ratkaista itseohjautuvuutta estäviä sekä sitä vahvistavia tekijöitä. Työpajaprosessiin osallistui ensimmäisellä kerralla 11 henkilöä ja toisella kerralla 10 henkilöä. Opinnäytetyön toisena tavoitteena oli luoda julkishallinnollisille organisaatioille käyttöön sellainen kehittämisväline, jonka avulla voi systemaattisesti tehdä selvitys-, vertailu- ja kehittämistyötä, mikäli itseohjautuvuuden vahvistaminen tulee organisaatiolle ajankohtaiseksi.
Opinnäytetyön välittömät hyödynsaajat ovat työelämäkumppanit, jotka saivat tietoonsa kyselytutkimuksen sekä yhteiskehittämisen tulokset. Opinnäytetyöstä muodostuneiden kehittämisvälineiden osalta hyödyn saajia ovat kaikki sosiaali- ja terveysalan organisaatiot, jotka haluavat vahvistaa henkilöstön itseohjautuvuutta ja sitä kautta pyrkiä lisäämään esimerkiksi vetoja pitovoimaansa. Opinnäytetyön tulokset viestivät tarpeesta autonomiaan, oman työn sisällöstä päättämiseen ja mahdollisuuteen vaikuttaa myös organisaatiotasoiseen päätöksentekoon sekä kehittämiseen. Näissä on tulosten perusteella kehitettävää, mikäli työntekijöiden itseohjautuvuutta halutaan vahvistaa. Itseohjautuvuutta merkittävimmin estävät tekijät julkishallinnollisessa organisaatiossa ovat tulosten perusteella jäykkä ja hierarkkinen toimintakulttuuri sekä päätöksenteon rajoittuneisuus. Tulosten mukaan avointa vuorovaikutusta ja koko henkilöstön aitoa päätöksentekoon osallistamista lisäämällä voitaisiin itseohjautuvuutta vahvistaa organisaatioissa.
Opinnäytetyön tuloksena syntyi laajat itseohjautuvuuden mahdollistamiseen suunnatut kehittämisvälineet. Kehittämisvälineet muodostuvat kyselylomakkeesta sekä yhteiskehittävän työpajatyöskentelyn mallista. Kehittämisvälineet mahdollistavat tulevaisuudessa myös useiden julkishallinnollisten organisaatioiden keskinäisen keskustelun ja osaamisen jakamisen toimintakulttuurin muutoksista.