Itseohjautuvan turvallisuusoppimisen motivaatiotekijät eräässä Puolustusvoimien hallintoyksikössä
Jauho, Tomi (2023)
Jauho, Tomi
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023101627572
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023101627572
Tiivistelmä
Turvallisuuskäyttäytymisestä ja turvallisuuskulttuurista on tehty runsaasti tutkimusta, mutta oma-aloitteisuutta tai sen puutetta turvallisuusohjeisiin perehtymisessä käsittelevää tutkimusta ei vaikuttaisi juuri löytyvän. Vaikuttaisi kuitenkin uskottavalta, että oma-aloitteinen turvallisuusohjeisiin perehtyminen lisäisi osaamista ja turvallisuus- sekä uhkatietoisuutta, ja näin parantaisi turvallisuuskäyttäytymistä. Opinnäytetyöllä pyrittiin vastaamaan tähän mahdolliseen tarpeeseen ja muodostettiin itseohjautuvan turvallisuusoppimisen käsite, jota käytettiin kuvaamaan oma-aloitteista turvallisuusohjeisiin perehtymistä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli henkilöstön oma-aloitteisen turvallisuusohjeisiin perehtymisen kehittäminen kohdeorganisaatiossa. Tarkoituksena oli tutkia, miten kohdeorganisaatiossa voitaisiin lisätä henkilöstön itseohjautuvaa turvallisuusoppimista. Opinnäytetyön pääkysymys eli tutkimusongelma oli: mitkä ovat ne motivaatioon vaikuttavat tekijät, joihin vaikuttamalla kohdeorganisaatio voisi lisätä henkilöstön itseohjautuvaa turvallisuusoppimista?
Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tapaustutkimuksena Puolustusvoimien joukko-osastossa, jossa kirjoittaja työskenteli turvallisuusalan asiantuntijatehtävässä. Ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin kirjallisuuskatsaus, jonka perusteella laadittiin tutkimuksen tietoperusta tietoturvallisuuskäyttäytymisen ja itseohjautuvan oppimisen sekä itseohjautuvuusteorian pohjalta. Toisessa vaiheessa kirjallisuuskatsauksen havaintoja täydennettiin Puolustusvoimissa palvelevien asiantuntijoiden teemahaastatteluin yksityiskohtaisemman kuvan saamiseksi mahdollisista ilmiöön liittyvistä erityispiirteistä Puolustusvoimien toimintaympäristössä. Haastattelujen ja kirjallisuuskatsauksen perusteella muodostetun mallin pohjalta laadittiin ja toteutettiin kyselytutkimus kokonaistutkimuksena.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että itseohjautuvaan turvallisuusoppimiseen vaikutti otoksessa samoja motivaatiotekijöitä kuin taustateorioissa. Autonomisen motivaation havaittiin olevan itseohjautuvaa turvallisuusoppimista edistävä tekijä, mutta kontrolloidun motivaation muuttujilla vaikutusta ei havaittu. Yksilön sisäisten käsitysten ja asenteiden osalta ohjeiden koettu merkitys, tunnistettavuus ja hyödyllisyys, määrä, luettavuus ja ymmärrettävyys olivat merkityksellisiä tekijöitä. Muita merkityksellisiä sisäisiä tekijöitä olivat käsitykset toiminnan seurauksista, osaamisen vastuusta ja omasta kyvykkyydestä sekä sitoutuneisuudesta organisaatioon. Ulkoisia merkityksellisiä motivaatiotekijöitä olivat työkaverien ja esimiesten toiminta sekä työpisteen ilmapiiri ja toimintakulttuuri. Turvallisuusasioiden arvostus, viestintä ja toiminnan perustelu sekä perehdyttämisessä herätettävä kiinnostus vaikuttivat itseohjautuvan turvallisuusoppimisen motivaatioon.
Tulosten perusteella oletetaan, että vaikuttamalla kolmeen ulottuvuuteen organisaation koulutuksella tai ohjauksella itseohjautuva turvallisuusoppiminen lisääntyisi tai vahvistuisi. Ulottuvuuksista yksi on henkilöstölle suunnattava koulutus, jossa painopisteenä ovat turvallisuusohjeiden yhteys työntekijän työtehtävään sekä turvallisuus- ja uhkatietoisuuden lisääminen. Toinen ulottuvuus on ohjeistuksen muotoilu niin, että se on helposti opiskeltavissa ja selkeää ja siitä saatavat hyödyt ovat mahdollisimman helposti tunnistettavissa. Nämä kaksi ulottuvuutta yhdistää ja niitä vahvistaa työnjohdon rooli. Keskeisimpänä ulottuvuutena on työnjohdon selkeä viestintä ja kyky perustella toiminta sekä oma-aloitteisuuteen kannustavan ja turvallisuusmyönteisen ilmapiirin luominen, hyvän esimerkin näyttäminen ja alaisten kannustaminen.
Opinnäytetyön tavoitteena oli henkilöstön oma-aloitteisen turvallisuusohjeisiin perehtymisen kehittäminen kohdeorganisaatiossa. Tarkoituksena oli tutkia, miten kohdeorganisaatiossa voitaisiin lisätä henkilöstön itseohjautuvaa turvallisuusoppimista. Opinnäytetyön pääkysymys eli tutkimusongelma oli: mitkä ovat ne motivaatioon vaikuttavat tekijät, joihin vaikuttamalla kohdeorganisaatio voisi lisätä henkilöstön itseohjautuvaa turvallisuusoppimista?
Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tapaustutkimuksena Puolustusvoimien joukko-osastossa, jossa kirjoittaja työskenteli turvallisuusalan asiantuntijatehtävässä. Ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin kirjallisuuskatsaus, jonka perusteella laadittiin tutkimuksen tietoperusta tietoturvallisuuskäyttäytymisen ja itseohjautuvan oppimisen sekä itseohjautuvuusteorian pohjalta. Toisessa vaiheessa kirjallisuuskatsauksen havaintoja täydennettiin Puolustusvoimissa palvelevien asiantuntijoiden teemahaastatteluin yksityiskohtaisemman kuvan saamiseksi mahdollisista ilmiöön liittyvistä erityispiirteistä Puolustusvoimien toimintaympäristössä. Haastattelujen ja kirjallisuuskatsauksen perusteella muodostetun mallin pohjalta laadittiin ja toteutettiin kyselytutkimus kokonaistutkimuksena.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että itseohjautuvaan turvallisuusoppimiseen vaikutti otoksessa samoja motivaatiotekijöitä kuin taustateorioissa. Autonomisen motivaation havaittiin olevan itseohjautuvaa turvallisuusoppimista edistävä tekijä, mutta kontrolloidun motivaation muuttujilla vaikutusta ei havaittu. Yksilön sisäisten käsitysten ja asenteiden osalta ohjeiden koettu merkitys, tunnistettavuus ja hyödyllisyys, määrä, luettavuus ja ymmärrettävyys olivat merkityksellisiä tekijöitä. Muita merkityksellisiä sisäisiä tekijöitä olivat käsitykset toiminnan seurauksista, osaamisen vastuusta ja omasta kyvykkyydestä sekä sitoutuneisuudesta organisaatioon. Ulkoisia merkityksellisiä motivaatiotekijöitä olivat työkaverien ja esimiesten toiminta sekä työpisteen ilmapiiri ja toimintakulttuuri. Turvallisuusasioiden arvostus, viestintä ja toiminnan perustelu sekä perehdyttämisessä herätettävä kiinnostus vaikuttivat itseohjautuvan turvallisuusoppimisen motivaatioon.
Tulosten perusteella oletetaan, että vaikuttamalla kolmeen ulottuvuuteen organisaation koulutuksella tai ohjauksella itseohjautuva turvallisuusoppiminen lisääntyisi tai vahvistuisi. Ulottuvuuksista yksi on henkilöstölle suunnattava koulutus, jossa painopisteenä ovat turvallisuusohjeiden yhteys työntekijän työtehtävään sekä turvallisuus- ja uhkatietoisuuden lisääminen. Toinen ulottuvuus on ohjeistuksen muotoilu niin, että se on helposti opiskeltavissa ja selkeää ja siitä saatavat hyödyt ovat mahdollisimman helposti tunnistettavissa. Nämä kaksi ulottuvuutta yhdistää ja niitä vahvistaa työnjohdon rooli. Keskeisimpänä ulottuvuutena on työnjohdon selkeä viestintä ja kyky perustella toiminta sekä oma-aloitteisuuteen kannustavan ja turvallisuusmyönteisen ilmapiirin luominen, hyvän esimerkin näyttäminen ja alaisten kannustaminen.