Männikön kehitys jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen koealoilla
Alapirtti, Mia-Maria (2024)
Alapirtti, Mia-Maria
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402062543
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402062543
Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena oli mäntyvaltainen varttunut kasvatusmetsikkö, joka sijaitsee Rovaniemellä. Tutkimuksen koeruudut on perustanut vuonna 1987 Ammattikasvatushallitus opetus- ja havainnointitarkoituksia varten. Tarkastelun alla olevilla koeruuduilla kahdessa on tehty vuonna 1987 hakkuutoimenpiteitä jatkuvan kasvatuksen menetelmin ja kahdessa alaharvennuksin, sen jälkeen toimenpiteitä ei ole tehty. Tutkimuskysymyksinä olivat miten puuston tilavuuskasvu ja kehitys on poikennut koeruutujen ja käsittelymenetelmien välillä sekä miten hyvin Hakkurin simulointimalli ennusti metsikön kehitystä 35 vuoden aikajänteellä.
Koeruutujen tilavuuskasvu selvitettiin vertailemalla vuoden 1987 ja vuonna 2023 maastossa mitattuja puustotietoja. Vuosilustot mitattiin ja analysoitiin Luonnonvarakeskuksen laboratoriossa ja tuloksista muodostettiin kasvukäyrät. Vuoden 1987 hakkuiden jälkeiset koeruutujen puustotiedot vietiin Hakkuri-ohjelmaan, jolla simuloitiin metsikön kasvu kuluneelle 35 vuodelle, jotta päästiin vertaamaan Hakkurin simulointimallia maastossa mitattuihin vuoden 2023 puustotietoihin.
Puuston tilavuuskasvun tulokset olivat koeruuduilla ristiriitaiset. Parhaimman suhteellisen tilavuuskasvun sai jatkuvan kasvatuksen koeruutu, lähtöpuuston tilavuuden ollessa pienin. Toiseksi parhaimman tilavuuskasvun sai alaharvennuskoeruutu, jonka tilavuus lähtötilanteessa oli suurin. Alaharvennuskoeruuduilla alikasvosta oli runsaammin kuin jatkuvan kasvatuksen koeruuduilla, joissa alikasvos oli suurempaa ja elinvoimaisempaa. Vuosilustojen kehitys oli suurinta jatkuvan kasvatuksen koeruudulla ja toiseksi suurinta alaharvennuskoeruudulla. Hakkurin kasvumalliennusteet poikkesivat jokaisella koe-ruudulla maastossa inventoidusta niin, että suurin osa arvoista oli todellisuutta suurempia. Tuloksiin vaikuttivat aineiston 1987 pohjalta syötetyt lähtöpuuston tiedot, joista puuttui osittain puulajikohtaisia puustomittoja.
Tuloksista saatiin mielenkiintoista tietoa jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen menetelmien vaikutuksesta yksittäistapauksena. Tulosten soveltamista käytäntöön heikentää se, että metsikköä ei ole käsitelty lainkaan 36 vuoden aikana. Tutkimuksen heikkoutena oli koeruutujen vähäinen määrä.
Koeruutujen tilavuuskasvu selvitettiin vertailemalla vuoden 1987 ja vuonna 2023 maastossa mitattuja puustotietoja. Vuosilustot mitattiin ja analysoitiin Luonnonvarakeskuksen laboratoriossa ja tuloksista muodostettiin kasvukäyrät. Vuoden 1987 hakkuiden jälkeiset koeruutujen puustotiedot vietiin Hakkuri-ohjelmaan, jolla simuloitiin metsikön kasvu kuluneelle 35 vuodelle, jotta päästiin vertaamaan Hakkurin simulointimallia maastossa mitattuihin vuoden 2023 puustotietoihin.
Puuston tilavuuskasvun tulokset olivat koeruuduilla ristiriitaiset. Parhaimman suhteellisen tilavuuskasvun sai jatkuvan kasvatuksen koeruutu, lähtöpuuston tilavuuden ollessa pienin. Toiseksi parhaimman tilavuuskasvun sai alaharvennuskoeruutu, jonka tilavuus lähtötilanteessa oli suurin. Alaharvennuskoeruuduilla alikasvosta oli runsaammin kuin jatkuvan kasvatuksen koeruuduilla, joissa alikasvos oli suurempaa ja elinvoimaisempaa. Vuosilustojen kehitys oli suurinta jatkuvan kasvatuksen koeruudulla ja toiseksi suurinta alaharvennuskoeruudulla. Hakkurin kasvumalliennusteet poikkesivat jokaisella koe-ruudulla maastossa inventoidusta niin, että suurin osa arvoista oli todellisuutta suurempia. Tuloksiin vaikuttivat aineiston 1987 pohjalta syötetyt lähtöpuuston tiedot, joista puuttui osittain puulajikohtaisia puustomittoja.
Tuloksista saatiin mielenkiintoista tietoa jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen menetelmien vaikutuksesta yksittäistapauksena. Tulosten soveltamista käytäntöön heikentää se, että metsikköä ei ole käsitelty lainkaan 36 vuoden aikana. Tutkimuksen heikkoutena oli koeruutujen vähäinen määrä.