Itähelsinkiläisen kotiseuturakkauden elokuvallinen representaatio dokumentissa Kultainen kotiseutu: Roihuvuori
Hänninen, Petri (2017)
Hänninen, Petri
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704064292
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704064292
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön produktina on videolle toteutettu dokumentaarinen elokuva, joka kuvaa Itä-Helsingissä sijaitsevan Roihuvuoren asukkaiden yhteisöllisessä toiminnassa ilmenevää kotiseuturakkautta. Kirjallisessa osassa tarkastellaan teosta dokumenttielokuvan historian ja teorian valossa. Työn tavoitteena on arvioida sitä, millaiseen representaatioon aiheesta on päädytty ja millaisia toisenlaisia representaatioita olisi ollut mahdollista toteuttaa toisenlaisia dokumenttielokuvan keinoja käyttäen.
Dokumenttielokuvan tekijä hakee kohteensa sosiaalishistoriallisesta todellisuudesta. Dokumentti kuvataan aidossa ympäristössä ja ilman lavasteita tai ammattinäyttelijöitä. Se pyrkii tallentamaan tapahtumia mahdollisimman todenmukaisesti. Samalla se on kuitenkin todellisuuden luovaa käsittelyä.
Dokumentti, tai muu mediatuote, tekee jonkun asian, ilmiön, ympäristön tai ihmiset uudelleen läsnä olevaksi tietyissä tilanteessa ja jonkinlaisina. Dokumenttielokuvan representaatio toteutuu pääasiassa kuvan ja äänen avulla. Representaatiot eivät kuitenkaan vain heijastele todellisuutta, vaan myös tuottavat sitä. Itä-Helsinkiä koskevat median representaation ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet siihen, että muualla asuvien mielikuvat siitä ovat varsin yksi-puolisia ja stereotyyppisiä.
Dokumenttielokuvan moodit ovat todellisuuden esittämisen tyyppejä, joiden kautta dokumenttielokuva jäsentää todellista sosiaalishistoriallista maailmaa. Niiden avulla voidaan tarkastella sitä, millaisten erilaisten strategioiden kautta dokumentin tekijä lähestyy todellisuutta. Produkti edustaa varsin selvästi havainnoivan moodin dokumenttia. Mikäli tekijä olisi valinnut strategiakseen jonkin toisen moodin, olisi syntynyt representaatiokin ollut toisenlainen.
Dokumentin tuotanto-olosuhteet ja -tavat vaikuttavat myös syntyvään representaatioon. Produkti on tehty yhden miehen ”no budget” -toteutuksena. Erilaisilla toteutus- ja tuotantotavoilla on sekä etuja että haittoja.
Dokumenttielokuvan tekijä hakee kohteensa sosiaalishistoriallisesta todellisuudesta. Dokumentti kuvataan aidossa ympäristössä ja ilman lavasteita tai ammattinäyttelijöitä. Se pyrkii tallentamaan tapahtumia mahdollisimman todenmukaisesti. Samalla se on kuitenkin todellisuuden luovaa käsittelyä.
Dokumentti, tai muu mediatuote, tekee jonkun asian, ilmiön, ympäristön tai ihmiset uudelleen läsnä olevaksi tietyissä tilanteessa ja jonkinlaisina. Dokumenttielokuvan representaatio toteutuu pääasiassa kuvan ja äänen avulla. Representaatiot eivät kuitenkaan vain heijastele todellisuutta, vaan myös tuottavat sitä. Itä-Helsinkiä koskevat median representaation ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet siihen, että muualla asuvien mielikuvat siitä ovat varsin yksi-puolisia ja stereotyyppisiä.
Dokumenttielokuvan moodit ovat todellisuuden esittämisen tyyppejä, joiden kautta dokumenttielokuva jäsentää todellista sosiaalishistoriallista maailmaa. Niiden avulla voidaan tarkastella sitä, millaisten erilaisten strategioiden kautta dokumentin tekijä lähestyy todellisuutta. Produkti edustaa varsin selvästi havainnoivan moodin dokumenttia. Mikäli tekijä olisi valinnut strategiakseen jonkin toisen moodin, olisi syntynyt representaatiokin ollut toisenlainen.
Dokumentin tuotanto-olosuhteet ja -tavat vaikuttavat myös syntyvään representaatioon. Produkti on tehty yhden miehen ”no budget” -toteutuksena. Erilaisilla toteutus- ja tuotantotavoilla on sekä etuja että haittoja.