Staby- ja vastuskuminauhaharjoittelu nuorten aikuisten niska- ja hartiaseudun kiputilojen hoitomuotona
Julin, Annukka; Hautajoki, Viivi; Eerola, Heidi (2012)
Julin, Annukka
Hautajoki, Viivi
Eerola, Heidi
Saimaan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012081613162
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012081613162
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kahdeksan viikon mittaisen Staby- ja vastuskuminauhaharjoittelun vaikutuksia nuorten aikuisten niska- ja hartiaseudun kipuihin sekä harjoitusvälineiden harjoitusvasteiden eroa.
Koehenkilöt tutkimukseen saatiin YTHS:n, Lappeenrannan tekniselle yliopistolle ja Saimaan ammattikorkeakoululle levitettävien mainosten sekä sosiaalisen median avulla. Alkumittaukset tehtiin 18 koehenkilölle (N=18). Koehenkilöt jaettiin Staby- (n=9) ja vastuskuminauharyhmään (n=9). Tutkimuksen aikana Staby-ryhmästä jäi pois 2 koehenkilöä ja vastuskuminauharyhmästä 3. Loppumittaukset tehtiin 13 koehenkilölle (N=13).
Tutkimus on kvantitatiivinen pitkittäistutkimus. Kaikki mittaukset suoritettiin koehenkilöille ennen ja jälkeen harjoittelujakson. Tutkimuksessa käytetyt mittarit olivat VAS-kipujana, CROM-mittari, UKK-instituutin hartiaseudun liikkuvuustesti, Newtest neck force -laite sekä Invalidisäätiön yläraajojen staattisen pidon testi.
Interventio kesti 8 viikkoa. Molemmilla koeryhmillä oli oma harjoitusohjelmansa, jonka mukaan ne harjoittelivat kolme kertaa viikossa. Yksi harjoittelukerta vii-kossa suoritettiin ohjatusti ja kaksi itsenäisesti. Ohjauskerran avulla pyrittiin kontrolloimaan koehenkilöiden oikeaa suoritustekniikkaa.
Tutkimustulosten analysointi tehtiin IBM SPSS Statistics 19 -ohjelmalla. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p<0.05. Kummassakaan harjoitusryhmässä kivussa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta. Kaularangan ja hartiaseudun liikkuvuudessa, niskan ojennusvoimassa sekä yläraajojen staattisessa pidossa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta. Sekä Staby- että vastuskuminauharyhmässä niskan koukistussuuntainen voima lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi (p<0.05).
Tulosten valossa sekä vastuskuminauha- että Staby-harjoittelua voi kokeilla niska- ja hartiaseudun kivuista kärsivien terapiamuotona, koska osa koehenki-löistä hyötyi harjoittelusta, eikä se heikentänyt kenenkään tuloksia merkitsevästi. Tuloksia ei voida yleistää, koska otoskoko oli tässä tutkimuksessa pieni. Jatkossa voisi tehdä samanlaisen tutkimuksen, jossa olisi suurempi otoskoko ja pidempi harjoittelujakso.
Koehenkilöt tutkimukseen saatiin YTHS:n, Lappeenrannan tekniselle yliopistolle ja Saimaan ammattikorkeakoululle levitettävien mainosten sekä sosiaalisen median avulla. Alkumittaukset tehtiin 18 koehenkilölle (N=18). Koehenkilöt jaettiin Staby- (n=9) ja vastuskuminauharyhmään (n=9). Tutkimuksen aikana Staby-ryhmästä jäi pois 2 koehenkilöä ja vastuskuminauharyhmästä 3. Loppumittaukset tehtiin 13 koehenkilölle (N=13).
Tutkimus on kvantitatiivinen pitkittäistutkimus. Kaikki mittaukset suoritettiin koehenkilöille ennen ja jälkeen harjoittelujakson. Tutkimuksessa käytetyt mittarit olivat VAS-kipujana, CROM-mittari, UKK-instituutin hartiaseudun liikkuvuustesti, Newtest neck force -laite sekä Invalidisäätiön yläraajojen staattisen pidon testi.
Interventio kesti 8 viikkoa. Molemmilla koeryhmillä oli oma harjoitusohjelmansa, jonka mukaan ne harjoittelivat kolme kertaa viikossa. Yksi harjoittelukerta vii-kossa suoritettiin ohjatusti ja kaksi itsenäisesti. Ohjauskerran avulla pyrittiin kontrolloimaan koehenkilöiden oikeaa suoritustekniikkaa.
Tutkimustulosten analysointi tehtiin IBM SPSS Statistics 19 -ohjelmalla. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p<0.05. Kummassakaan harjoitusryhmässä kivussa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta. Kaularangan ja hartiaseudun liikkuvuudessa, niskan ojennusvoimassa sekä yläraajojen staattisessa pidossa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta. Sekä Staby- että vastuskuminauharyhmässä niskan koukistussuuntainen voima lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi (p<0.05).
Tulosten valossa sekä vastuskuminauha- että Staby-harjoittelua voi kokeilla niska- ja hartiaseudun kivuista kärsivien terapiamuotona, koska osa koehenki-löistä hyötyi harjoittelusta, eikä se heikentänyt kenenkään tuloksia merkitsevästi. Tuloksia ei voida yleistää, koska otoskoko oli tässä tutkimuksessa pieni. Jatkossa voisi tehdä samanlaisen tutkimuksen, jossa olisi suurempi otoskoko ja pidempi harjoittelujakso.