Ultraäänitutkimukset ensihoidossa: puoltavat ja rajoittavat tekijät
Ryhänen, Seija; Väisälä, Roosa (2023)
Ryhänen, Seija
Väisälä, Roosa
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023081724802
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023081724802
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan ultraäänitutkimusten soveltuvuutta sairaalan
ulkopuoliseen ensihoitoon. Työn tarkoituksena on selvittää, minkälaisia mahdollisia puoltavia ja rajoittavia tekijöitä ultraäänitutkimuksen käyttöön liittyy ensihoidon työympäristössä. Tavoitteena on tuottaa aiheesta ajantasainen kooste
kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodossa ja tuottaa laadukas lopputulos,
jota voi hyödyntää tarvittaessa ensihoidon koulutusohjelman kehittämisessä
sekä jatkotutkimustarpeiden selvittämisessä.
Tieteelliseksi tutkimusmetodiksi valittiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Katsaukseen valikoitui 20 tutkimusta, joista etsittiin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Valitun materiaalin analysoinnissa käytettiin teemoittelu-menetelmää, jonka avulla
aineistojen sisältö luokiteltiin teemojen mukaisesti teemoittelutaulukkoon, jonka
tuotoksena syntyivät tutkimuksen tulokset.
Havaitut päätulokset opinnäytetyöhön valituista tutkimuksista ovat keskenään
yhdenmukaisia. Tulosten perusteella ultraäänen käyttö on hyödyllistä erilaisten
henkeä uhkaavien tilojen ja vammojen diagnosoinnin apuna sekä elvytyksen
aikana sydämen tutkimisessa. Ultraääni on tutkimustulosten mukaan tarkka ja
nopeakäyttöinen työkalu. Ultraäänen käyttäminen vaikuttaa tulosten mukaan
potilaiden hoitoon ja hoitopaikan valintaan. Ultraäänen käyttö on mahdollista
oppia tutkimusten mukaan lyhyillä koulutuksilla, ja ensihoitajat kykenevät käyttämään ultraääntä laadukkaasti sekä tulkitsemaan ultraäänikuvaa. Ultraäänen
käytön laajenemisen esteenä on tulosten mukaan se, että kouluttaminen vaatii
paljon resursseja ajan, henkilöstön ja taloudellisen panostuksen muodossa. Tulosten mukaan ultraäänen käytön vaikutuksista hoidon lopputulokseen ja kuolleisuuteen ei myöskään ole tarpeeksi näyttöä.
Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan erityisesti Suomen sairaalan ulkopuolisen
ensihoidon olosuhteissa. Olisi hyvä myös kartoittaa, miten ultraääntä tällä hetkellä käytetään Suomen ensihoidossa vaativan hoitotason yksiköissä. Tarkempaa tutkimusta vaatisi myös, millaisia resursseja koulutus vaatisi Suomen olosuhteissa ja soveltuisiko koulutus esimerkiksi ensihoidon ammatti- tai ylemmän
ammattikorkeakoulu tutkintoon integroitavaksi. Tulevaisuudessa olisi tärkeää
tutkia enemmän ultraäänen käytön soveltuvuutta ensihoitajien päätöksentekoon esimerkiksi kaukaisissa kohteissa, kun lääkäri on estynyt tulemaan läsnä
kohteeseen.
ulkopuoliseen ensihoitoon. Työn tarkoituksena on selvittää, minkälaisia mahdollisia puoltavia ja rajoittavia tekijöitä ultraäänitutkimuksen käyttöön liittyy ensihoidon työympäristössä. Tavoitteena on tuottaa aiheesta ajantasainen kooste
kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodossa ja tuottaa laadukas lopputulos,
jota voi hyödyntää tarvittaessa ensihoidon koulutusohjelman kehittämisessä
sekä jatkotutkimustarpeiden selvittämisessä.
Tieteelliseksi tutkimusmetodiksi valittiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Katsaukseen valikoitui 20 tutkimusta, joista etsittiin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Valitun materiaalin analysoinnissa käytettiin teemoittelu-menetelmää, jonka avulla
aineistojen sisältö luokiteltiin teemojen mukaisesti teemoittelutaulukkoon, jonka
tuotoksena syntyivät tutkimuksen tulokset.
Havaitut päätulokset opinnäytetyöhön valituista tutkimuksista ovat keskenään
yhdenmukaisia. Tulosten perusteella ultraäänen käyttö on hyödyllistä erilaisten
henkeä uhkaavien tilojen ja vammojen diagnosoinnin apuna sekä elvytyksen
aikana sydämen tutkimisessa. Ultraääni on tutkimustulosten mukaan tarkka ja
nopeakäyttöinen työkalu. Ultraäänen käyttäminen vaikuttaa tulosten mukaan
potilaiden hoitoon ja hoitopaikan valintaan. Ultraäänen käyttö on mahdollista
oppia tutkimusten mukaan lyhyillä koulutuksilla, ja ensihoitajat kykenevät käyttämään ultraääntä laadukkaasti sekä tulkitsemaan ultraäänikuvaa. Ultraäänen
käytön laajenemisen esteenä on tulosten mukaan se, että kouluttaminen vaatii
paljon resursseja ajan, henkilöstön ja taloudellisen panostuksen muodossa. Tulosten mukaan ultraäänen käytön vaikutuksista hoidon lopputulokseen ja kuolleisuuteen ei myöskään ole tarpeeksi näyttöä.
Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan erityisesti Suomen sairaalan ulkopuolisen
ensihoidon olosuhteissa. Olisi hyvä myös kartoittaa, miten ultraääntä tällä hetkellä käytetään Suomen ensihoidossa vaativan hoitotason yksiköissä. Tarkempaa tutkimusta vaatisi myös, millaisia resursseja koulutus vaatisi Suomen olosuhteissa ja soveltuisiko koulutus esimerkiksi ensihoidon ammatti- tai ylemmän
ammattikorkeakoulu tutkintoon integroitavaksi. Tulevaisuudessa olisi tärkeää
tutkia enemmän ultraäänen käytön soveltuvuutta ensihoitajien päätöksentekoon esimerkiksi kaukaisissa kohteissa, kun lääkäri on estynyt tulemaan läsnä
kohteeseen.